3. Koulutus ja alueellinen eriytyminen Helsingissä



Sulje ikkuna

Venla Bernelius (venla.bernelius(at)helsinki.fi)
Maantieteen laitos, Helsingin yliopisto

Koulutus on alueellisen eriytymisen näkökulmasta erityisen mielenkiintoinen ilmiö, sillä koulutus on sekä alueellisen eriytymisen lähtökohta että sen lopputulos. Koulutukseen liittyvät erot varallisuustasossa ja asumispreferensseissä ohjaavat asukkaita kaupungin eri osiin, ja syntyneet erot alueiden hyvinvoinnissa ja koulutusasenteissa heijastuvat puolestaan nuorten oppimiseen eri alueilla.

Tarkastelen esityksessäni peruskoulujen ja alueellisen eriytymisen välistä yhteyttä Helsingissä. Helsinki on mielenkiintoinen kohde tarkastelulle, sillä oppimistuloksiltaan Suomen paras ja heikoin koulu löytyvät juuri Helsingistä. Esitykseni perustuu pitkälti pro gradu -tutkimukseeni, jossa selvitin kaupunkirakenteen eriytymisen vaikutuksia peruskoulujen oppimistulosten eroihin koulujen välillä. Tutkimukseni osoitti, että oppimistulokset ovat hyvin voimakkaasti riippuvaisia alueellistuneesta hyvä- tai huono-osaisuudesta: muutaman keskeisen kaupunkirakennetta kuvaavan muuttujan avulla on mahdollista selittää noin 70 % Helsingin ala-asteiden oppimistulosten vaihtelusta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että koulutuksellisesti eriytynyt kaupunki uusintaa itsensä lasten ja nuorten oppimisen kautta. Ilmiö on huolestuttava erityisesti hyvin huono-osaisten alueiden kohdalla.

Peruskoulujen ja alueellisen eriytymisen välinen yhteys ei kuitenkaan tyhjene havaintoon kaupunkirakenteen heijastumisesta nuorten oppimistuloksiin. Koulujen ja kaupunkirakenteen välillä on monisyinen vuorovaikutusten verkosto ja onkin mahdollista, että koulut voivat toimia kaupungin eriytymistä edistävänä tai ehkäisevänä tekijänä esimerkiksi lapsiperheiden muuttopäätösten kautta. Tarkastelen esityksessäni tämän kysymyksen lisäksi myös aluevaikutuksen mahdollisuutta eli sitä, voiko alueellinen koulutuksellinen eriytyminen kertautua myös koulutusasenteiden alueellisen yhtenäistymisen kautta.

Sulje ikkuna