2. Ympäristökansalaisuus

PERJANTAI 8.5.2009 klo 10.00 – 12.00

Työryhmän avaus ja osallistujien esittely

Minna Santaoja: Ympäristökansalaisuuden kirjoa ympäristö- ja luontojärjestöissä

Matti Hannikainen: Ekologisten viheralueiden kehitys Lontoossa

Johanna Maier: The intercultural gardens in Berlin – A microcosm of multicultural communities?

Maija Sipilä, Harry Schulman& Liisa Tyrväinen: Ympäristökansalaisuus monikulttuuristuvissa kaupungeissa

Inkeri Vähä-Piikkiö: Valtakunnalliset ja kunnalliset luontotiedot – ohituksia ja laatuongelmia

Ekologinen modernisaatio on tuonut uusia mahdollisuuksia kansalaisten yhteiskunnalliseen osallistumiseen sekä yksityishenkilönä että erilaisten yhteisöjen kautta. Myös nykyinen lainsäädäntö antaa ja asettaa kaupunkilaisille oikeuksia, mahdollisuuksia, sääntöjä ja velvollisuuksia toimijana ympäristössään. Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat ja tehokas tiedonkulku ovat tehneet kansalaisista tietoisempia ympäristötoimijoita, vaikka tahtomattaankin, niin maailmanlaajuisella kentällä kuin omassa kotiympäristössään. Kaupungin asukkaana ympäristökansalaisena toimiminen saattaa kiireisessä elämänmenossa olla pienistä teoista koostuvaa tai passiivistakin, mutta omaa lähiympäristöä koskevat teemat tai laajempien ympäristöasioiden medianäkyvyys saattavat johtaa nopeaankin aktivoitumiseen ympäristökansalaisena. Aktiivinen ympäristökansalaisuus voi myös olla haasteellista ja turhauttavaakin, jos kansalainen kokee yrityksistään huolimatta vaikutusmahdollisuutensa vähäisiksi.

Ympäristökansalaisuus -työryhmässä haetaan keskustelua ja vastauksia mm. seuraavanlaisiin kysymyksiin: Miten eri tavoin kaupunkilaiset voivat (ja eivät voi) vaikuttaa kaupungin luonnonympäristöön (esimerkiksi puistot, lähimetsät ja virkistysalueet) ja sen kehittämiseen? Millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia ympäristökansalaisella on kaupunkiluontoon nähden? Entä miten kansalaiset ovat vaikuttaneeet kaupunkien luonnonympäristöön eri aikoina?

Tiedon ja asiantuntijuuden rooli on merkittävä osallistumisen kysymyksissä. Siten työryhmässä pohditaan myös, millaista asiantuntijuutta ja tietämystä omasta lähiympäristöstään ympäristökansalainen voi tarjota kaupunkisuunnitteluun ja päätöksentekoon. Esimerkiksi millaista ympäristökansalaisuutta rakentavat ja edistävät päiväkodit, koulut, kaupungit, valtionhallinto tai luonnonsuojelujärjestöt ja muut ympäristöjärjestöt? Mikä on ekologisen tiedon ja luontoharrastajien rooli kaupunkisuunnittelussa ja minkälaisilla ehdoilla (esimerkiksi vapaaehtoisuus) tällaista tietoa tuotetaan? Lisäksi on tärkeää pohtia, miten kaupunkisuunnittelu hyödyntää ympäristökansalaisten tietoa?

Ympäristökansalaisen käsite on kohtalaisen uusi termi yhteiskuntatieteissä ja se on herättänyt kriittistäkin keskustelua. Kansalaisen eteen voidaan liittää useita erilaisia etuliitteitä, joista ympäristö- on ehkä käytetyin. Tämän vuoksi on hyvä pohtia tarvitaanko ympäristökansalaisen käsitettä ja miten se eroaa muista kansalaisuuden muodoista. Entä millainen on tulevaisuuden ympäristökansalainen ja kuinka ympäristökansalaisuutta voitaisiin kehittää?

Puheenjohtajat: Johanna Lamberg, Tampereen yliopisto, Yhdyskuntatiede, (etunimi.sukunimi@uta.fi) ja Vesa Yli-Pelkonen, Helsingin yliopisto, Ympäristötieteet, (etunimi.sukunimi@helsinki.fi).


ESITTELY OHJELMA ILMOITTAUTUMINEN JÄRJESTÖT ARKISTO		2. Ympäristökansalaisuus PERJANTAI 8.5.2009 klo 10.00 – 12.00 Työryhmän avaus ja osallistujien esittely Minna Santaoja: Ympäristökansalaisuuden kirjoa ympäristö- ja luontojärjestöissä Matti Hannikainen: Ekologisten viheralueiden kehitys Lontoossa Johanna Maier: The intercultural gardens in Berlin – A microcosm of multicultural communities? Maija Sipilä, Harry Schulman& Liisa Tyrväinen: Ympäristökansalaisuus monikulttuuristuvissa kaupungeissa Inkeri Vähä-Piikkiö: Valtakunnalliset ja kunnalliset luontotiedot – ohituksia ja laatuongelmia Ekologinen modernisaatio on tuonut uusia mahdollisuuksia kansalaisten yhteiskunnalliseen osallistumiseen sekä yksityishenkilönä että erilaisten yhteisöjen kautta. Myös nykyinen lainsäädäntö antaa ja asettaa kaupunkilaisille oikeuksia, mahdollisuuksia, sääntöjä ja velvollisuuksia toimijana ympäristössään. Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat ja tehokas tiedonkulku ovat tehneet kansalaisista tietoisempia ympäristötoimijoita, vaikka tahtomattaankin, niin maailmanlaajuisella kentällä kuin omassa kotiympäristössään. Kaupungin asukkaana ympäristökansalaisena toimiminen saattaa kiireisessä elämänmenossa olla pienistä teoista koostuvaa tai passiivistakin, mutta omaa lähiympäristöä koskevat teemat tai laajempien ympäristöasioiden medianäkyvyys saattavat johtaa nopeaankin aktivoitumiseen ympäristökansalaisena. Aktiivinen ympäristökansalaisuus voi myös olla haasteellista ja turhauttavaakin, jos kansalainen kokee yrityksistään huolimatta vaikutusmahdollisuutensa vähäisiksi. Ympäristökansalaisuus -työryhmässä haetaan keskustelua ja vastauksia mm. seuraavanlaisiin kysymyksiin: Miten eri tavoin kaupunkilaiset voivat (ja eivät voi) vaikuttaa kaupungin luonnonympäristöön (esimerkiksi puistot, lähimetsät ja virkistysalueet) ja sen kehittämiseen? Millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia ympäristökansalaisella on kaupunkiluontoon nähden? Entä miten kansalaiset ovat vaikuttaneeet kaupunkien luonnonympäristöön eri aikoina? Tiedon ja asiantuntijuuden rooli on merkittävä osallistumisen kysymyksissä. Siten työryhmässä pohditaan myös, millaista asiantuntijuutta ja tietämystä omasta lähiympäristöstään ympäristökansalainen voi tarjota kaupunkisuunnitteluun ja päätöksentekoon. Esimerkiksi millaista ympäristökansalaisuutta rakentavat ja edistävät päiväkodit, koulut, kaupungit, valtionhallinto tai luonnonsuojelujärjestöt ja muut ympäristöjärjestöt? Mikä on ekologisen tiedon ja luontoharrastajien rooli kaupunkisuunnittelussa ja minkälaisilla ehdoilla (esimerkiksi vapaaehtoisuus) tällaista tietoa tuotetaan? Lisäksi on tärkeää pohtia, miten kaupunkisuunnittelu hyödyntää ympäristökansalaisten tietoa? Ympäristökansalaisen käsite on kohtalaisen uusi termi yhteiskuntatieteissä ja se on herättänyt kriittistäkin keskustelua. Kansalaisen eteen voidaan liittää useita erilaisia etuliitteitä, joista ympäristö- on ehkä käytetyin. Tämän vuoksi on hyvä pohtia tarvitaanko ympäristökansalaisen käsitettä ja miten se eroaa muista kansalaisuuden muodoista. Entä millainen on tulevaisuuden ympäristökansalainen ja kuinka ympäristökansalaisuutta voitaisiin kehittää? Puheenjohtajat: Johanna Lamberg, Tampereen yliopisto, Yhdyskuntatiede, (etunimi.sukunimi@uta.fi) ja Vesa Yli-Pelkonen, Helsingin yliopisto, Ympäristötieteet, (etunimi.sukunimi@helsinki.fi).

		YHTEYDENOTTO COPYRIGHT