VASTAKAUPUNGISTUMISTA, ANTI-URBANISMIA VAI RURBANISMIA?

Sami Tantarimäki
Suunnittelija, FT
Turun yliopisto
Täydennyskoulutuskeskus

Rurbaanin kansalaisuuden taustalla oleva muuttoliike maalta kaupunkiin ja kaupungista maalle on tuttu ilmiö kautta vuosisatojen. Syyt muuttopäätökseen suuntaan tai toiseen ovat vaihdelleet vapaaehtoisuuden ja pakon välillä. Nykyistä ”kaupungin läheistä maaseutua” tai ”reikäleipä/kermankuorinta” –ilmiötä voidaan tarkastella näkökulmasta riippuen kaupungistumisen yhtenä muotona, vastakaupungistumisena tai maaseudun vetovoimana. Taustalla on usein asetelma ”hyvästä” maaseudusta ja ”pahasta” kaupungista, tai halu yhdistää molempien hyvät puolet..

Vuosikymmenten vaihtuessa vastakaupungistumisen ja puutarhakaupungin tapaisen ihannekaupunkiajattelun ohella on puhuttu niin väestön hajautumisesta, haja-asumisesta, hajakeskittymisestä, lähiöitymisestä, tilastollisesta rajattomuudesta, anti-urbanismista, omakotiliikkeestä kuin koti-ideaalistakin. Tai vain maallemuutosta. Myös ”rurbaani” on yksi yritys kuvata vaikeaselkoista ilmiötä.

Väistämätön tosiasia kuitenkin on, että kaupungin läheinen maaseutu imee vaikutteita kaupungista ja maaseudulta. Tämä näkyy niin asutusrakenteessa, maankäytössä ja rakennusten ulkomuodossa kuin myös ihmisten tavassa toimia. Kaupungin läheiselle maaseudulle tyypillistä onkin ristiriita, joka syntyy siitä, että entisen ja osin vielä nykyisenkin maatalousmiljöön on muodostettava myös uusien asukkaiden elämälle ja kulttuurille soveltuva ulkoinen kehys. Kenen ehdoilla siis mennään jos kaupunkilaisia ei olla, mutta maalaisiksikaan ei haluta tulla?

Uuden ei välttämättä tarvitse aina olla huonompaa kuin vanhan, mutta myöskään vanhaa ei välttämättä tarvitse aina korvata uudella vain siksi, että se edustaa eri aikakautta ja erilaista yhteiskunnallista kehitysvaihetta.


ESITTELY OHJELMA ILMOITTAUTUMINEN JÄRJESTÖT ARKISTO		VASTAKAUPUNGISTUMISTA, ANTI-URBANISMIA VAI RURBANISMIA? Takaisin edelliselle sivulle Sami Tantarimäki Suunnittelija, FT Turun yliopisto Täydennyskoulutuskeskus Rurbaanin kansalaisuuden taustalla oleva muuttoliike maalta kaupunkiin ja kaupungista maalle on tuttu ilmiö kautta vuosisatojen. Syyt muuttopäätökseen suuntaan tai toiseen ovat vaihdelleet vapaaehtoisuuden ja pakon välillä. Nykyistä ”kaupungin läheistä maaseutua” tai ”reikäleipä/kermankuorinta” –ilmiötä voidaan tarkastella näkökulmasta riippuen kaupungistumisen yhtenä muotona, vastakaupungistumisena tai maaseudun vetovoimana. Taustalla on usein asetelma ”hyvästä” maaseudusta ja ”pahasta” kaupungista, tai halu yhdistää molempien hyvät puolet.. Vuosikymmenten vaihtuessa vastakaupungistumisen ja puutarhakaupungin tapaisen ihannekaupunkiajattelun ohella on puhuttu niin väestön hajautumisesta, haja-asumisesta, hajakeskittymisestä, lähiöitymisestä, tilastollisesta rajattomuudesta, anti-urbanismista, omakotiliikkeestä kuin koti-ideaalistakin. Tai vain maallemuutosta. Myös ”rurbaani” on yksi yritys kuvata vaikeaselkoista ilmiötä. Väistämätön tosiasia kuitenkin on, että kaupungin läheinen maaseutu imee vaikutteita kaupungista ja maaseudulta. Tämä näkyy niin asutusrakenteessa, maankäytössä ja rakennusten ulkomuodossa kuin myös ihmisten tavassa toimia. Kaupungin läheiselle maaseudulle tyypillistä onkin ristiriita, joka syntyy siitä, että entisen ja osin vielä nykyisenkin maatalousmiljöön on muodostettava myös uusien asukkaiden elämälle ja kulttuurille soveltuva ulkoinen kehys. Kenen ehdoilla siis mennään jos kaupunkilaisia ei olla, mutta maalaisiksikaan ei haluta tulla? Uuden ei välttämättä tarvitse aina olla huonompaa kuin vanhan, mutta myöskään vanhaa ei välttämättä tarvitse aina korvata uudella vain siksi, että se edustaa eri aikakautta ja erilaista yhteiskunnallista kehitysvaihetta.

		YHTEYDENOTTO COPYRIGHT