Unien kaupungissa: Virtuaalisia tapoja tuottaa (haluttua) kaupunkihistoriaa

Katri Maaria Issakainen
Itä-Suomen yliopisto/UEF, Joensuu.
katri.issakainen(at)uef.fi

Vaikka kaupunkitilan historian lähteet ovat satoja vuosia vanhoja, ovat kaupunkihistorian representaatiot nykyhetkeä. Kaupunkihistorian virtuaalinen esittäminen on olennainen osa arkeologiaa, museologiaa ja historiaa. Minua kiinnostaa se, miten virtuaalisen kaupunkitilan representaatiot rakentuvat. Lähestyn kysymystä tutkimalla historiallista virtuaalista Viipuri-kuvaa. Tavoitteenani on verrata virtuaalista Viipurin esittämistä Helsingin ja Tukholman historian representaatioihin. Toisaalta pyrin vertaamaan suomalaista ja venäläistä Viipurin historian representaatiota. Tutkin erityisesti piilotettuja tunnetiloja – menneisyyteen siirrettyjä unelmia joita virtuaalihistorialla on tavoiteltu. (viite 1)

Museot, arkistot, yhdistykset, oppilaitokset ja tutkijat ovat kaikki toimijoita virtuaalisen kaupunkihistorian tuotteistamisessa. Virtuaalisuuden määrite tarkoittaa jo itsessään toiseen tila-aika avaruuteen siirrettyä todellisuutta. Internetin virtuaalisia kaupunkitiloja ovat niin panoraamakuvat, valokuvakokoelmat kuin moniulotteiset mallinnuksetkin. Olennaista virtuaalisille kaupunkitilan representaatioille on tietyn hetken tai tunnelman jähmettäminen. Esimerkiksi Viipurin virtuaalimallinnuksessa mukana ollut Nora Murto toteaa opinnäytetyössään, että Viipuri-projektin tehtävänä on tallentaa sodassa menetetyn alueen kulttuurillista ja rakennushistoriallista tietoa jälkipolville sähköisessä muodossa. Hän toteaa itse pyrkineensä mallintamaan kohteensa – sellaisena kuin se oli 2. syyskuuta vuonna 1939 kello 10.30. (viite 2)

Konkreettisen kaupunkitilan ohella kaupungin visuaalinen tila on ollut aina kaupunkivalloittajien kohteena. Näkyvää kaupunkitilaa on osattu käyttää propagandan välineenä kauan ennen Hitleriä. Propagandan perillemeno vaatii puhujaa ja kuulijaa. Doreen Masseyn mukaan kaupunkitila rakentuu vuorovaikutuksessa. Toisinaan vuorovaikutus on lempeää, toisinaan sotaisaa. Keskiajalla aatelisto ja vauras porvaristo valloittivat kaupunkitilaa hankkimalla kaupunkitalon. Kaupunkitalon kauniilla tai uhkaavalla julkisivulla kerrottiin yleisölle tarinaa omistajan vauraudesta, voimasta ja menestyksestä. Kaupunkitilan visuaalinen valloittaminen aloitettiin suunnitelmia piirrettäessä. Kartan piirtäminen oli osa tilan valtaamisen rituaalia. (viite 3)

Henri Lefebvre kuvasi kirjassaan Production of Space, kuinka ihminen kehityskulkunsa aikana on oppinut luomaan abstraktin tilan. Ensin ihmiselle olivat Lefebvren mukaan merkittäviä suoraan vaistoihin vaikuttaneet luonnon paikat. Myöhemmin papisto ja ylimystö ottivat vaikuttavat paikat omille rituaaleilleen varatuiksi tiloiksi lisätäkseen valtaansa. Tilan abstraktio on Lefebvren mukaan opittua. Kukin sosiaalinen ryhmä luo tilalle oman abstraktionsa. Vähitellen julkiset tilat ovat täyttyneet merkistökoodeista joita eri ryhmät ovat eri aikoina niihin ladanneet. Lefebvre näki ihmisen luomien tilojen merkityskenttiä maalauksissa. Sähköinen media on nykypäivän maalaustaidetta, teatteria ja sirkustaidetta. (viite 4)

Viitteet:

1. Esimerkiksi VirtuaaliViipuri projektin karjalankielisessä versiossa on ilmaistu niitä kätkettyjä tavoitteita, joita hankkeella on ollut. - 12.3.1940 suomalaine 86 000 asukkaa Viipuri lakkas olemast. (Toistaseks.) Suomenkielisestä versiosta sulkuihin ilmaistu toive (Viipurin palauttamisesta Suomelle) on jätetty pois. Lähde: VirtuaaliViipuri: > http://www.virtuaaliviipuri.tamk.fi/<

2. Murto, Nora 2007. VirtuaaliViipuri. Opinnäytetyö Tampereen ammattikorkeakoulu.

3. Massey, Doreen 1999. City Worlds. Understanding Cities. Routledge. London&New York.

4. Lefebvre Henri (Nicholsson-Smith, Donald) 1991. The Production of Space. Blackwell, Cornwall.


ESITTELY OHJELMA ILMOITTAUTUMINEN JÄRJESTÖT ARKISTO		Unien kaupungissa: Virtuaalisia tapoja tuottaa (haluttua) kaupunkihistoriaa Takaisin edelliselle sivulle Katri Maaria Issakainen Itä-Suomen yliopisto/UEF, Joensuu. katri.issakainen(at)uef.fi Vaikka kaupunkitilan historian lähteet ovat satoja vuosia vanhoja, ovat kaupunkihistorian representaatiot nykyhetkeä. Kaupunkihistorian virtuaalinen esittäminen on olennainen osa arkeologiaa, museologiaa ja historiaa. Minua kiinnostaa se, miten virtuaalisen kaupunkitilan representaatiot rakentuvat. Lähestyn kysymystä tutkimalla historiallista virtuaalista Viipuri-kuvaa. Tavoitteenani on verrata virtuaalista Viipurin esittämistä Helsingin ja Tukholman historian representaatioihin. Toisaalta pyrin vertaamaan suomalaista ja venäläistä Viipurin historian representaatiota. Tutkin erityisesti piilotettuja tunnetiloja – menneisyyteen siirrettyjä unelmia joita virtuaalihistorialla on tavoiteltu. (viite 1) Museot, arkistot, yhdistykset, oppilaitokset ja tutkijat ovat kaikki toimijoita virtuaalisen kaupunkihistorian tuotteistamisessa. Virtuaalisuuden määrite tarkoittaa jo itsessään toiseen tila-aika avaruuteen siirrettyä todellisuutta. Internetin virtuaalisia kaupunkitiloja ovat niin panoraamakuvat, valokuvakokoelmat kuin moniulotteiset mallinnuksetkin. Olennaista virtuaalisille kaupunkitilan representaatioille on tietyn hetken tai tunnelman jähmettäminen. Esimerkiksi Viipurin virtuaalimallinnuksessa mukana ollut Nora Murto toteaa opinnäytetyössään, että Viipuri-projektin tehtävänä on tallentaa sodassa menetetyn alueen kulttuurillista ja rakennushistoriallista tietoa jälkipolville sähköisessä muodossa. Hän toteaa itse pyrkineensä mallintamaan kohteensa – sellaisena kuin se oli 2. syyskuuta vuonna 1939 kello 10.30. (viite 2) Konkreettisen kaupunkitilan ohella kaupungin visuaalinen tila on ollut aina kaupunkivalloittajien kohteena. Näkyvää kaupunkitilaa on osattu käyttää propagandan välineenä kauan ennen Hitleriä. Propagandan perillemeno vaatii puhujaa ja kuulijaa. Doreen Masseyn mukaan kaupunkitila rakentuu vuorovaikutuksessa. Toisinaan vuorovaikutus on lempeää, toisinaan sotaisaa. Keskiajalla aatelisto ja vauras porvaristo valloittivat kaupunkitilaa hankkimalla kaupunkitalon. Kaupunkitalon kauniilla tai uhkaavalla julkisivulla kerrottiin yleisölle tarinaa omistajan vauraudesta, voimasta ja menestyksestä. Kaupunkitilan visuaalinen valloittaminen aloitettiin suunnitelmia piirrettäessä. Kartan piirtäminen oli osa tilan valtaamisen rituaalia. (viite 3) Henri Lefebvre kuvasi kirjassaan Production of Space, kuinka ihminen kehityskulkunsa aikana on oppinut luomaan abstraktin tilan. Ensin ihmiselle olivat Lefebvren mukaan merkittäviä suoraan vaistoihin vaikuttaneet luonnon paikat. Myöhemmin papisto ja ylimystö ottivat vaikuttavat paikat omille rituaaleilleen varatuiksi tiloiksi lisätäkseen valtaansa. Tilan abstraktio on Lefebvren mukaan opittua. Kukin sosiaalinen ryhmä luo tilalle oman abstraktionsa. Vähitellen julkiset tilat ovat täyttyneet merkistökoodeista joita eri ryhmät ovat eri aikoina niihin ladanneet. Lefebvre näki ihmisen luomien tilojen merkityskenttiä maalauksissa. Sähköinen media on nykypäivän maalaustaidetta, teatteria ja sirkustaidetta. (viite 4) Viitteet: 1. Esimerkiksi VirtuaaliViipuri projektin karjalankielisessä versiossa on ilmaistu niitä kätkettyjä tavoitteita, joita hankkeella on ollut. - 12.3.1940 suomalaine 86 000 asukkaa Viipuri lakkas olemast. (Toistaseks.) Suomenkielisestä versiosta sulkuihin ilmaistu toive (Viipurin palauttamisesta Suomelle) on jätetty pois. Lähde: VirtuaaliViipuri: > http://www.virtuaaliviipuri.tamk.fi/< 2. Murto, Nora 2007. VirtuaaliViipuri. Opinnäytetyö Tampereen ammattikorkeakoulu. 3. Massey, Doreen 1999. City Worlds. Understanding Cities. Routledge. London&New York. 4. Lefebvre Henri (Nicholsson-Smith, Donald) 1991. The Production of Space. Blackwell, Cornwall.

		YHTEYDENOTTO COPYRIGHT