Valtakunnalliset ja kunnalliset luontotiedot – ohituksia ja laatuongelmia
Inkeri Vähä-Piikkiö
Helsingin kaupungin tietokeskus
Inkeri.Vaha-Piikkio(at)hel.fi
Tässä esitelmässä käsitellään eurooppalaisten kaupunkien vertailututkimusta, jossa verrattiin kaupunkisuunnittelun luontopolitiikkaa. Luontoselvityksiä teetetään tavallisimmin vain luonnonsuojelun pakon edessä, kansallisin maustein. Maankäytön suunnitelmissa on enimmäkseen markkinointikuorrutuksena ympäristöpolitiikkaa muotien mukaan: luonnonsuojelua ja päästöjen vähentämistä, kestävää kehitystä ja paikallisagendaa sekä luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen kysymyksiä. Luontopolitiikka on kaupunkisuunnittelussa harvinaista. Luonnonsuojelulainsäädännön määrittämää kaupunkiluontoa ja tavallista kaupunkiluontoa vertailevassa Olli Maijalan haastattelututkimuksessa (2003) tuli esiin, ettei kaupungeilla ollut tavanomaiseen kaupunkiluontoon kohdentuvaa politiikkaa, ja tämän politiikan alueelta puuttui tavoitteita, toimijoita ja keinoja. Kaupunkiluontotiedon soveltamiseen toivottiin alueiden rajaamista ja arvottamista.
Osallistava päätöksenteko ja avoimet päätösprosessit ovat toinen, erillinen yleinen tavoite, joka lisää demokratiaa. Asiantuntijatieto ei ole lähtökohtaisesti kansalaista vastaan. Poliitikko ja kansalainen tarvitsevat hyviä asiantuntijoita hyviin palveluihin.
Kansallinen ympäristöpolitiikka on riippuvainen kansallisesta tiedosta - tutkimuksista ja indikaattoreista. Valtakunnallisten tietokantojen merkittävistä puutteista on kaksi esimerkkiä, toinen maankäytöstä ja toinen luontotiedoista. Puutteet vaikuttavat ilmiöiden ymmärtämiseen, ongelmien havaitsemiseen ja resurssien ohjaamiseen. Kunnalliset tietämisen pakot ja harrastajatiedon rajat näkyvät myös Helsingin kaupungin Luontotietojärjestelmässä. Tieteelliset kriteerit täyttävät, toistokelpoisin menetelmin tehdyt tutkimukset ovat merkittävästi harrastajien havaintopäiväkirjoja tai kansalaisten ilmoituksia varmempi pohja päätöksille. Metsäkiistoja käydään myös kartoitusrintamalla: koulutuspuutteet ja tavoite-erot vaikuttavat havaittuun ja aluerajauksiin. Monitavoitteisuuden puute heijastuu myös toteutetun työn laatuun.
Esitelmässä tehdään alustavia arvioita tältä vähän tutkitulta alueelta. Voisiko integroidussa maankäytön suunnittelujärjestelmässä olla mukana ristiriitaisia ja heikkoja intressejä? Voiko oikeita maankäytön päätöksiä tehdä ilman riittäviä tietoja olemassa olevasta kaupunkirakenteesta? Miksi tavanomaiseen kaupunkiluontoon kohdistuvia päätöksiä tehdään puutteellisesta tiedosta huolimatta? Ilman riittävää tietoa olemassa olevasta kaupunkirakenteesta ei voi tehdä oikeaa politiikkaakaan.
