Hybridisen kaupunkitilan kokemuksia jäljittämässä
Taina Kinnunen, Tiina Suopajärvi, Johanna Ylipulli
Oulun yliopisto
Kulttuuriantropologia
tiina.suopajarvi (at) oulu.fi
Teknologisoitu kaupunkiympäristö muokkaa ihmisen ymmärrystä ajasta, etäisyyksistä ja yksityisyydestä. Ihminen voi kaupungilla ollessaan luoda omaa tilaa ja vahvistaa yksityisyyttään vaikkapa kuuntelemalla mp3-soitinta. Toisaalta teknologia voi myös luoda uusia yhteyksiä, verkostoja ja sosiaalisuutta. Oulun kaupunkikeskustaan kesällä 2009 asennetut UBI- näytöt ovat kaupunkitilaa määrittelevän julkisen ja anonyymin vuorovaikutuksen kannalta kiinnostava tutkimuskohde. Kosketuksella toimivaa näyttöä voi käyttää yksi ihminen kerrallaan, mutta hänen toimintaansa voivat katsella jopa käyttäjälle tuntemattomat ihmiset. Yksi näyttöjen suosituimmista sovelluksista on toistaiseksi ollut Postikortti-sovellus, jossa käyttäjä lähettää sähköpostinsa kautta UBI-näytöllä ottamansa näkymän ystävälleen.
Oulussa ”jokapaikan” eli niin sanotun ubiikin teknologian ympäristönä on omaa kulttuurista ja sosiaalista tilaa alati muovaava pohjoinen kaupunki. Ihmisten yksilöllisten elämismaailmojen lisäksi sosiaaliset järjestelmät normeineen ja hierarkioineen vaikuttavat ihmisten tapoihin käyttää ja kokea uutta teknologiaa. Ihmisen mahdollisuutta käyttää tätä teknologiaa voivat mahdollistaa tai rajoittaa muun muassa hänen koulutustaustansa, ikä, sukupuoli ja taloudellinen tilanteensa. Ubiikin teknologian tarjoamat uudet tilan määrittelyt ovat siten myös tasa-arvoon liittyviä poliittisia kysymyksiä.
Jokapaikan teknologian käyttäjät ovat aktiivisia ruumiillisia toimijoita, joiden välisten sosiaalisten suhteiden ja toimintojen kautta Oulun kaupungin ”ubiikki” tila on jatkuva dynaaminen prosessi. Tässä tilassa ihminen on yhtä aikaa sekä fyysisessä ja rakennetussa että virtuaalisessa tilassa, joihin kumpaankin vaikuttavat sosiaaliset suhteet. Toisin sanoen ”ubiikissa” Oulussa ihminen on esimerkiksi avoimen langattoman verkon panOulun mahdollistamassa ja kaupungin kävelykadun Rotuaarin muodostamassa hybridisessä tilassa . Hybridinen tila ei voi olla varsinaisesti jaettu, vaan jaetussa tilassa kohtaavat erilliset hybridiset tilat. Virtuaalisessa kommunikaatiossa toinen voi esimerkiksi nähdä toisen kuvan, mutta hän ei voi itse tulla tähän saman kuvaan. Tila on tällöin yksityinen mutta verkostoitunut muiden tilojen kanssa.
Pohdimme esityksessämme, miten UBI-näytöt osana jokapaikan teknologiaa muuttavat urbaaniin tilaan liittyviä määritelmiä, kuten tilan suhdetta julkisuuteen ja sosiaalisiin suhteisiin, yksilöllisyyteen ja yksityisyyteen? Muuttaako uusi teknologia yksilön kokemusta kaupunkitilasta, ja millaisilla metodeilla kokemuksia hybridisistä tiloista voidaan jäljittää?
