2. ULOSSULKEMINEN/VALTAAMINEN
Työryhmä 2A. Ikä ja kaupunkitilan käyttö
Työryhmän koordinaattorit
Merja Kylmäkoski, Humanistinen ammattikorkeakoulu (merja.kylmakoski@humak.fi)
Elina Stenvall, Tampereen yliopisto (elina.stenvall@uta.fi)
Torstai 5.5. 14:30–16:00 (sali B3109)
Sanna Forsell: Lapset ja nuoret koulunpihasuunnittelussa
Taina Laaksoharju: Urban children's perception of a garden and becoming an insider within the summer camp context: a case study from Finland
Katri Tella: "Minun puolestani niinku sillai saa olla ku ovat nätisti. Ei rikottais, ei huudeltais mummoil eikä räkittäs."
Elina Nikoskinen: ABC-liikennemyymälät ja nuoret
Suvi Fried: Eläkeikäiset kauppareissulla: kaupunkitila aktiivikäytössä
Abstraktit
Lapset ja nuoret koulunpihasuunnittelussa
Sanna Forsell
Lapsia ja nuoria ei edelleenkään kuunnella kaupunkien tahoilla riittävästi heidän ympäristöjään suunniteltaessa. Koulunpihojen viihtyisyyden ja aktiivisen käytön kannalta lasten ja nuorten kuunteleminen on tärkeää. Lapset ja nuoret koulunpihasuunnittelussa - väitöskirjaan tähtäävässä tutkimuksessa tutkitaan lasten ja nuorten osallistumista koulunpihasuunnitteluun. Tutkimus selvittää lasten ja nuorten suunnitteluun osallistumisen yhteyttä pihojen käyttöön kouluaikana ja vapaa-ajalla ja sitä kuinka viihtyisinä lapset ja nuoret pitävät pihoja niiden valmistuttua. Tutkimus painottaa ihmisen subjektiivisia ympäristömielikuvia sekä niihin liittyviä merkityksiä ja kuuluu maisemantutkimuksen oppiaineen alle. Tutkimuksen keskiössä on lasten ja nuorten viihtyisyyden kokeminen erilaisissa koulunpihakohteissa. Selvitystä tehdään viidessä eri kaupungissa. Tutkimustulokset auttavat julkisten sektorien lapsia ja nuoria koskevissa toiminnoissa ja päätöksenteossa. Tutkimustyö osaltaan vakiinnuttaa kaupunkien suunnittelukäytäntöön lasten ja nuorten kuuntelemista heidän ympäristöjään suunniteltaessa. Aineistonkeruumenetelmänä toimii portfolio, jota kootaan kolmessa eri ajanjaksossa: ennen suunnittelua, suunnittelun alkaessa ja uuden koulunpihan valmistuttua. Portfolioon kerätään materiaalia, kun oppilaat tutkivat omasta perspektiivistään vanhaa olemassa olevaa koulunpihaa, ideoivat uutta pihaympäristöä sekä arvioivat sitä ja sen käyttöä pihan valmistuttua. Ympäristökasvatuksellinen prosessimenetelmä toimii samalla lapsille itseohjautuvuuden, motivaation, reflektiivisyyden ja itseoppimisen välineenä. Tavoitteena on saavuttaa viihtyisä koulunpiha yhtäaikaisesti, kun opetussuunnitelman aihekokonaisuudet: Ihmisenä kasvaminen, Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys sekä Vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta toteutuu projektiopiskelun avulla yhteistyössä suunnittelun ammattilaisten kanssa.
Urban children's perception of a garden and becoming an insider within the summer camp context: a case study from Finland
Taina Laaksoharju
Garden environments are increasingly popular arenas in children’s education and free time. This article explores urban children’s perceptions of and actions in a garden camp setting in Helsinki, Finland. In the case study, we triangulated qualitative data with an ethnographic approach. Children’s own conceptions of garden were analysed mainly from their visual representations drawn at the beginning and again at the end of summer 2010. Children’s way of forming insideness in a place was captured during three years of observation (2008-2010), verified with the drawings and photos. Results indicate, that for 7 to 12 year-old urban children a garden is a mainly positive place for caring plants and playing. The role of play increases along with the process of becoming an insider within the place. The study suggests how to plan and conduct child-friendly environments and garden-related projects, which can support children’s wellbeing and helps children to create a life lasting relationship to nature and thus prevent possible alienation from nature. Keywords: garden camp; insideness; urban gardening, children’s relation to nature.
"Minun puolestani niinku sillai saa olla ku ovat nätisti. Ei rikottais, ei huudeltais mummoil eikä räkittäs."
Katri Tella
Julkinen tila edustaa kaikille avointa tilaa, se ei kuitenkaan tarkoita että julkinen tila olisi neutraalia, vaan tilankäyttö on kontrolloitua ja siihen voi vaikuttaa etnisten ja sukupuolitettujen tilanmäärittelyjen lisäksi myös sukupolvikysymykset. (Harinen & Suurpää 2003, 8.) Esitelmässäni tarkastelen miten nuoriso esitetään stereotyyppinä julkisen tilan käyttöä käsittelevässä keskustelussa, erityisesti asukaspuheessa. Esimerkkien kautta pyrin hahmottamaan stereotyypin muodostamista keskustelussa ja sitä kuinka stereotyypin kautta pyritään rakentamaan tilankäyttöön liittyviä määritelmiä ja mitä erilaisia stereotyyppistäviä käytäntöjä on erotettavissa puheesta (Hall 1999, 140.). Asukaspuheessa, jota olen koonnut tutkimusaineistokseni mielipideosastoilla julkaistuista kirjoituksista, asukaskyselyistä ja asukastilaisuuksien puheenvuoroista, esiintyy lukuisia kirjoituksia, joissa biologisen iän perusteella rajattuun asukasryhmään liitetään negatiivisesti väritettyjä kuvauksia julkisen tilan käyttöön liittyvästä toiminnasta. Näissä kirjoituksissa negatiivisia mielikuvia osakseen saavat erityisesti nuoret, joista muodostetaan stereotyyppinen kuva nuorista muista ryhmistä erottuvana tilankäyttäjäryhmänä ja jotka samaan aikaan itse näyttäytyvät keskustelun suhteen hiljaisena asukasryhmänä. Käytännössä nuorista tilankäyttäjistä tätä kautta muodostuva kuva täyttääkin heterostereotyypin tunnusmerkit, joissa tyypittelyn kohteena on joku muu kuin puheen tuottaja (Tuomi-Nikula 2006, 89.). Kun julkisissa keskusteluissa nuorten tilankäytöstä piirretään stereotyyppistä kuvaa normatiivisen tilankäytön vastakohtana, esitetään samalla perusteita nuorten asukasryhmän tilalliselle diskriminoinnille.
ABC-liikennemyymälät ja nuoret
Elina Nikoskinen
Suuret kauppakeskukset ja liikennemyymälät ovat merkittäviä nuorten kokoontumispaikkoja ja toiminnan areenoita. Taustalla on nuorison tarve kokoontua yhteen vapaa-aikanaan ja etsiä yhdessäololleen sellaisia toimintaympäristöjä, joissa omaehtoinen sosiaalinen kanssakäyminen ilman aikuisten tai viranomaisten rajoittavaa kontrollia on mahdollista. ABC-liikennemyymälöistä on muodostunut oma kulttuurinen kokonaisuutensa nuorten toimintaympäristöinä. HUMAK toteutti yhteistyössä S-ryhmään kuuluvan ABC-ketjun kanssa tutkimuksellisen hankkeen, jonka ensisijaisena tavoitteena oli selvittää, mistä liikennemyymälöihin kokoontuvien nuorten ilmiössä on kysymys, miten nuorten asiakkuus määritellään ja miten nuoret voitaisiin asemoida ja yhteen sovittaa ABC-palvelukonseptiin. Tarkoituksena oli tehdä avauksia myös nuorisotyön mahdollisuuksiin kaupallisessa kontekstissa. Tulosten perusteella nuorten asiakkuus sekä ABC-ympäristön tilalliset funktiot ja tulkinnat nousivat keskeisiksi. ABC on nuorille enemmän sosiaalinen kuin palvelun tila ja tällaisenaan ABC-ympäristössä tärkeimmäksi nousevat sosiaaliset vuorovaikutussuhteet oleilun viitekehyksessä. Vaikka ABC:lle tulemisen keskeinen motiivi onkin ystävät ja siihen liittyvä seurustelu sekä yhdessä olo, nuorten asiakkuus saa oikeutuksensa euroista. Työntekijöille nuorten sosiaaliseen oleiluun painottuva asiakkuus on usein ei-asiakkuutta pienistä ostoista huolimatta. Nuorten kohtaamista värittää sosiaalinen maine uhkana, jota on välttämätöntä valvoa ja kontrolloida. Nuoriin liitetyt tulkinnat sekä tilaan ja sen käyttöön liittyvät olettamukset määrittävät asiakkaan kohtaamista. Näiden tulkintojen näkyväksi tekemisen lisäksi nuorten sisääntulon mahdollistavat ammattitaitoinen henkilökunta nuorten kohtaajana sekä alueellisen ja paikallisen yhteistyöverkoston rakentaminen.
Eläkeikäiset kauppareissulla: kaupunkitila aktiivikäytössä
Suvi Fried
Mitä lähiön ostarilla tapahtuu aamuruuhkan ja iltapäiväruuhkan välillä? Kuka ottaa kaupunkitilan käyttöönsä kun valtaosa väestöstä on työpaikoillaan, opiskelemassa ja koulussa? Miten nuhjuisesta ja ahtaasta ostarista tehtiin avara ja houkutteleva paikalliskeskus? Tässä esityksessä etsitään vastauksia näihin kolmeen kysymykseen tarkastelemalla Tampereen seudulla sijaitsevan suurehkon lähiön paikalliskeskuksen muutosta viimeisen neljän vuoden aikana. Tutkimuksen aineistot koostuvat avainhenkilöiden haastatteluista (suunnittelija, virkamies, omistaja), 26 eläkeikäisen haastatteluista ennen ja jälkeen kauppakeskuksen laajentumisen toteutumista, paikallislehden aihetta käsittelevistä artikkeleista ja kenttämuistiinpanoista. Tulokset kertovat yhtäältä siitä, kuinka eläkeikäiset omalla tavallaan tuottavat kaupunkitilaan oman ajallisen vyöhykkeen jossa eletään yhteisiä arjen rutiineja kaupassa käymisen, yhteisten lenkkien tai vain satunnaisten kohtaamisten merkeissä. Eläkeikäisten kokemukset paikalliskeskuksen laajennuksesta olivat pääosin myönteisiä ja yli kolmannes vastaajista lähti laajennuksen jälkeen asioille useammin kuin ennen laajennusta. Laajentunutta kauppakeskusta pidettiin jopa ylpeydenaiheena, jossa oli nähtävissä vanha arvostettu arkkitehtuuri. Laajennuksen myötä saavutettiin myös monia parannuksia kuten monipuolisemmat palvelut ja sujuvampi asioiminen uusissa avarammissa tiloissa. Eläkeikäisten kokemusten ohella tutkimuksessa havaittiin muutoksen merkittävät yleisemmät, koko kaupunginosan tilalliseen toiminnallisuuteen vaikuttaneet muutokset. Paikalliskeskuksesta on muotoutunut ennen kahtia jakautuneen kaupunginosan eri puolia yhdistävä elementti. Suunnitteluprosessia ohjanneet sujuvuus ja tavoitettavuus kaupankäyntiä edistävinä tekijöinä tuottivat samalla ihmisten kohtaamisia edistävän reitistön ja satunnaisten tapaamisten tilan.
