2. Oikean kokoinen kaupunki?

2. Oikean kokoinen kaupunki? Pienet ja keskisuuret kaupungit kehittämisen kohteina

Työryhmän puheenjohtajat:

  • Hannele Kelavuori, asemakaava-arkkitehti, Iisalmen kaupunki
  • Ari Hynynen, Tampereen yliopisto, Arkkitehtuurin yksikkö/Seinäjoen kaupunkilaboratorio
  • Jari Kolehmainen, Tampereen yliopisto, Johtamisen ja talouden tiedekunta/SENTE
  • Annuska Rantanen, Tampereen yliopisto, Arkkitehtuurin yksikkö/Yhdyskuntasuunnittelu

 

SESSIO I / SESSION I : TORSTAI / THURSDAY 14:00-15:30

Sali 313

  • Jonne Parkkinen: Vetovoimakilpailu – tutkimus seutukaupunkien vetovoimaisuudesta seutukaupunkijohtajien tulkitsemana
  • Kaisa Lähteenmäki-Smith: Hyvää elämää supistuvilla alueilla?
  • Kaisu Kuusela: Toisia tarinoita havumetsien maasta
  • Markku Norvasuo: Supistumisen trendit ja yllätykset

 

SESSIO III / SESSION III : PERJANTAI / FRIDAY 09:30-11:00

Sali 313

  • Jaakko Huttunen, Kaisa Lähteenmäki-Smith, Samuli Manu & Kirsi Siltanen: Yksin tekemisestä yhteiseen tekemiseen – supistuvat alueet yhteistyön ajurina
  • Sami Tantarimäki: Älykäistä kylistä älykkäisiin kaupunkeihin – miten ”ääripäiden” välinen keskusten ketju toimii, miten älykäs alue rakentuu? Tapaustutkimuksena Suomen älykkäin kylä -kilpailuun osallistuneiden kylien ”kotikunnat”
  • Tomas Hanell: Boulevard of broken dreams or satisfaction guaranteed? Aspiration-level theory and urban malaise (presentation will be held in Finnish)

 

 

TYÖRYHMÄKUVAUS:

Suuri osa Suomen kunnista ja kaupungeista ovat väestöltään väheneviä. Kaupungistuminen on ollut pitkäkestoinen prosessi ja sen jatkuminen on eräs keskeinen aluerakennetta muokkaava tekijä myös tulevaisuudessa. Ilmiön seurausten merkittävyyteen nähden supistuviin alueisiin kohdistuvaa tutkimusta ja näiden alueiden kehittämistä edistävää keskustelua on Suomessa varsin niukasti. Supistuva kehitys vaikuttaa asialta, johon kunnissa ei haluta identifioitua. Maankäytön suunnittelun näkökulmasta supistuvan kaupungin suunnittelulle on Suomessa vähän käytännön esimerkkejä ja työkaluja, sillä vallitseva suunnitteluteoria on kasvun suunnittelua. Myös kaupungistumiskeskustelussamme lähtökohtana ovat suurten kaupunkien intressit ja näkökulmat.

Maahanmuutto, asumispreferenssien, työn, ikääntymisen ja teknologian muutokset ovat esimerkkejä kaupungistumisen vahvistuvista muutosajureista. Ne tulevat muokkaamaan kaupunkielämää, -taloutta, -tilaa ja -rakennetta tavoilla, joita tunnemme toistaiseksi huonosti. On myös mahdollista, että keskittyminen suurille kaupunkiseuduille laukaisee vastaliikkeen, jossa arvostetaan puhtautta, hiljaisuutta, turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Megatrendien sisään mahtuu aina pienempiä vastatrendejä. Edellä mainittuja asumisen ja elämisen laatuja haetaan yleensä pienemmistä yhdyskunnista. Tunnemme myös pieniä ja keskisuuria kaupunkeja, jotka ovat onnistuneet lisäämään elinvoimaansa hyödyntämällä paikallisia resursseja ja yhteyksiä kasvukeskuksiin uusilla tavoilla.

Kutsumme eri alojen tutkijoita ja kaupunkikehittämisen parissa työskenteleviä toimijoita työryhmäämme keskustelemaan esimerkiksi seuraavista kysymyksistä:

  • Millaisia yhtäläisyyksiä tai eroja supistuvilla kaupungeilla on ja millaisia muotoja supistuva kehitys pitää sisällään?
  • Millaisia valtavirrasta poikkeavia tulkintoja kaupungistumiselle löytyy tutkimuksesta tai kehittämisen käytännöistä?
  • Millaisia elinvoimaisuutta lisääviä strategioita kasvuseutujen ulkopuolisilla kaupungeilla on käytössään ja millaisia niillä voisi olla?
  • Miten ja millaisilla työkaluilla supistuvaa yhdyskuntaa tulisi suunnitella? Voiko suunnittelu olla yhtäaikaisesti supistavaa ja kasvuhakuista?
  • Miten eri toimijatahot voivat edistää kehittämistä pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa? Miten kaupunkilaiset ja yritykset voivat tuottaa omaehtoisesti kaupunkitilaa?
  • Voiko supistuva kehitys olla hyväksyttävissä oleva tulevaisuudenkuva?