Liikennesuunnittelun ja kaavoituksen keskustelu ja käytännöt

 

Puheenjohtajat:

HTT Seppo Lampinen

Liikennesuunnittelun seura r.y.

seppo.lampinen@yy-optima.fi

 

VTT Kalle Toiskallio

Liikennesuunnittelun Seura r.y.

kalle.toiskallio@gmail.com

 

Työryhmän teemana on kaupunkien ja kaupunkiseutujen liikennesuunnittelu ja sen suhde kaavoitukseen ja kaupungin muihin toimijoihin. Odottaako liikennesuunnittelija kaavoituksen ”tilausta” vai toisin päin. Kaavoitetaanko talot tienvarteen vai tiet talojen väliin? Maakunta-, yleis-, osayleis- ja asemakaavoituksessa käydään niin periaatteellista kuin hanketason keskustelua ammattilaisten ja paikallisten asukkaiden sekä muiden toimijoiden kesken. Sen sijaan liikennesuunnittelua koskeva yleinen keskustelu keskittyy paljolti vasta toteutukseen, hanketasoon. Usein yksityinen maanomistaja tekee aloitteen kaavamuutoksiksi. Kuinka usein väylälle, julkiselle tai yksityiselle, haetaan käyttötarkoituksen muutosta? Autobaanasta pyöräbaanaksi?

Liikennesuunnittelun ja yhdyskuntasuunnittelun välinen vuoropuhelu on ammattilaisten keskinäistä keskustelua. Hiukan karrikoiden: miksi liikennesuunnittelun piirissä vuorovaikutus varsinkin yleisen tason suunnittelutasoilla on epäsystemaattista? Millä tavalla liikennesuunnittelu tuo esiin muulle suunnittelulle ja eri toimijoille omia tavoitteitaan? Bulevardisaatio lienee harvoja viimeaikojen positiivisia esimerkkejä. Aloite tuli kuitenkin liikennesuunnittelun ammattikentän ulkopuolelta, ja liikennesuunnittelun suhtautuminen muutokseen – tai edes muutoksen mahdollisuuteen – on ollut ristiriitainen.

Liikenne- ja yhdyskuntasuunnittelulla on yhteinen akateeminen ja organisatorinenkin historia. Olisi liian helppoa vain todeta liikennesuunnittelun olevan Kuhnin normaalitieteen vaiheessa, jossa keskitytään havaintojen ja tietolajien kvantifiointiin, pohdiskelevan kommunikoinnin sijaan. Silti liikennesuunnittelusta voidaan tunnistaa normaalitieteen piirteitä: normaalitieteen ongelmat ovat luonteeltaan eräänlaisia palapelejä tai ajatuspähkinöitä, joiden ratkaisun olemassaolo ja saavutettavuus on etukäteen taattu – kunhan tutkija (tai suunnittelija) itse on riittävän kekseliäs tai taitava.

Molemmat suunnittelutoimet ovat perustoimintoina hyvin vanhoja, mutta nykymuodossaan edustavat modernisaation korostamaa suunnitteluvaltaa. Liikennesuunnittelu syntyi viime vuosisadalla autoilun edistämisestä ja nojasi argumentaatiossaan luonnon- ja taloustieteeseen, kun taas yhdyskuntasuunnittelu on nojannut myös sosiaalitieteisiin ja muihin tulkinnallisiin näkökulmiin, ja käytännössä asukasvuorovaikutukseen.

Kun kiihtyvä kaupungistuminen ja ilmastonmuutoskeskustelu haastavat liikennesuunnittelun perustavoitteiden, mm. ajonopeuden, perustelut, eikä kaavoituksessakaan oteta esimerkiksi autojen subventoidun pysäköinnin laajaa mahdollistamista enää annettuna, tieteenaloina ja suunnittelutoimina molempia haastaa ja houkuttelee entistä huomattavasti laajemmat tiedonkeruu-, hallinta- ja ylipäänsä sovellusmahdollisuudet. Kaupunkisuunnittelun Smart city ja liikennesuunnittelun MaaS ovat usein toistuvia teemoja. Miten ne konkretisoituvat suunnittelun käytäntöihin ja eri toimijoiden vuorovaikutukseen?