10. Kuinka osallistua kansallisten (virallisten) symbolien muuttamiseen, variointiin, hävittämiseen tai monipuolistamiseen kaupunkitilassa?

Mikko Mäki, väitöskirjatutkija, Tapri/UTA

Katie Lenanton, MA, Aalto

 

”Kuinka osallistua kansallisten (virallisten) symbolien muuttamiseen, variointiin, hävittämiseen tai monipuolistamiseen kaupunkitilassa?

Uudessa-Seelannissa järjestettiin vuosien 2015-16 aikana kaksivaiheinen kansanäänestys valtiollisen lipun muuttamisesta, joka ei kuitenkaan lopulta johtanut muutokseen. Suomen ilmavoimat käyttää edelleen tunnuksissaan hakaristiä, eikä symboliikasta olla luopumassa. Vuoden 2014 IHME-päivillä Yael  Bartana toteutti kansallista identiteettiä tutkivan videoteoksen, jossa esitettiin myös vaihtoehtoinen lippu Suomelle.

Työryhmämme aihe, jakaa kiinnostuksen tutkimukseen, joka käsittelee kansallisten symbolien muuttamisen takana käytävää keskustelua ja dynamiikkaa. Symbolien muuttamiseen liittyy aina monipolvisia poliittisia kamppailuja. Kaupunkitilan voidaan katsoa toimivan alustana, jossa erilaisia, vaihtoehtoisia symboleja voidaan testata. Miten tiettyjen symbolien hävittämiseen pitäisi suhtautua? Ja kenellä on validi positio ryhtyä ajamaan tällaista muutosta? Mahdolliset paperit ja esitykset voivat käsitellä tematiikkaa, joko taidehistorian, yhteiskuntapolitiikan, sosiologian tai politiikan teorian kannalta.

Työryhmässä kysytään, millä tavoin kansallisia symboleita voidaan muuttaa ja monipuolistaa, ja minkälaisia poliittisia prosesseja niiden sisällä on käyty tai voidaan käydä. Miten symbolisten paikkojen ”käyttöön” voisi osallistua nykyaikana ja kuka voi osallistua?

Sisäministeriön sivuilla on tarkat ohjeet esimerkiksi liputtamisesta, mutta sisältö poikkeaa suomen ja englanninnoksen osalta. Suomeksi todetaan, että ”jokaisella on oikeus liputtaa..” kun taas englanniksi sama kohta on ”all citizens have the right..”. Mahdollisuudessa liputtamiseen voidaan nähdä ulossulkemisen elementtejä kansalaisuuden perusteella. Toisaalta samoilla sivuilla todetaan, että“Suomessa on liputusvapaus, eli kaikki hyvän tavan mukaiset liput ovat sallittuja.” Tämä mahdollistaa myös lipun, lipputangon ja liputtamisen näkemisen poliittisten kamppailujen kenttänä.

Olemme itse aloittaneet yhteisen kuratoriaalisen tutkimushankkeemme syksyllä 2017. Yksi osa tutkimushankettamme käsittelee mahdollisia tapoja, miten päästä käsiksi virallisten symbolien muuttamiseen kaupungissa ja yhteiskunnassa. Pidämme juuri lipputankoa, kollektiivisena paikkana kaupungissa, joka voisi mahdollisesti toimia yhdenlaisena alustana ja mahdollisuutena leikitellä virallisten symbolien diskurssilla. Lipputankoja on joka puolella, joten ne voivat toimia ”yleisavaimena” ja inklusiivisena paikkana osallistua vaihtoehtoisten symbolien esittämiseen. Kuratoimamme taideprojekti keskittyy vaihtoehtoisten lippujen esittämiseen kaupunkitilassa. Olemme kiinnostuneet luomaan keskustelua tämän aihepiirin ympärille.”