Osallistumista ja omaehtoista toimintaa – kulttuuritoiminnan merkitys lähiöissä

Torstai 28.4 klo 15.15–16.45

Helsingin alueellinen osallistava kulttuurityönmalli 

Jenny Jumppanen, Helsingin Kaupunginteatteri

Helsingin alueellinen osallistava kulttuurityönmalli käynnistettiin vuonna 2016 ja nyt tammikuusta käynnistyi kolmas hankekausi (2022-24). Helsingin mallin taustalla on tarve vastata kaupunginosien kasvavaan eriarvoistumiskehitykseen kulttuurin ja taiteen keinoin.  

Helsingin mallin tavoitteena on tasapainottaa ja monipuolistaa kaupunginosien taide- ja kulttuuritarjontaa, vahvistaa kaupunginosien yhteisöllisyyttä ja myönteistä profiloitumista sekä asukkaiden kulttuurista osallisuutta. Edellisten kausien arvioinnin pohjalta käy selkeästi ilmi, että toiminta on ollut vaikutuksellista sekä yhteisöllisellä että yksilöllisellä tasolla. Lähiöihin jalkautuessa on tavoitettu sen asukkaita: lapsia ja nuoria, perheitä, ikäihmisiä, maahanmuuttajia, vähävaraisia, erityisryhmiä, ihmisiä erilaisilla taustoilla ja elämänkokemuksella. Asukkaita, joilla ei aikaisemmin ole välttämättä ollut mitään kosketusta taiteeseen ja kulttuuriin.  

Taidelaitosten jalkautuminen kaupunginosiin on antanut alueille ja niiden asukkaille paljon ja se on lisännyt kulttuurin tarjontaa ja saavutettavuutta. Osallistumisella ja omistajuudella taiteelliseen tuotokseen voi olla hämmästyttävä voima saada ihmiset tuntemaan ylpeyttä sekä itsestään että asuinalueestaan. Hankkeiden vaikuttavuus on ollut todella merkittävää, asukkaat ovat kokeneet voimaantumisen ja onnistumisen tunteita. Yhdessä tekeminen on koettu mielekkääksi ja yksinäisyys on muuttunut yhteisöllisyydeksi.  

Helsingin mallissa osallisuus toteutuu yksilöiden aktiivisuuden ja erilaisten alueellisten kumppanuuksien kautta. Alueelliset toimijat (asukasyhteisöt, julkiset ja yksityiset palveluntuottajat, yhdistykset yms.) tuovat hankkeisiin aluenäkökulman ja auttavat muotoilemaan niistä paikallisesti sopivia. Näin asukkaiden osallistumiskynnys myös madaltuu. Asukasyhteisöt mahdollistavat erilaisten resurssien käytön, ne voivat tarjota kontakteja, tietoa, paikallisviestintää, kaupunkitapahtumia ja joskus myös tiloja. Lähtökohtana Helsingin mallin toiminnassa on ollut eri toimijoiden intressien yhteensovittaminen ja resurssien vaihdanta. Taidetoimijoiden kytkeytyminen kohdekaupunginosaan ja sen verkostoihin on ollut ensiarvoisen tärkeää hankkeiden onnistumisen kannalta. Tämä on edellyttänyt keskinäistä dialogia ja vuorovaikutusta.    

Helsingin malli vastaa Helsingin kaupungin keskeisiin strategioihin. Kaupunkistrategiassa korostetaan syrjäytymisen ehkäisyn ja alueellisen eriarvoistumisen vastaisen työn tärkeyttä. Strategian mukaan Helsinki vahvistaa asemaansa osallisuuden ja avoimuuden kansainvälisenä edelläkävijänä.  

Helsingin malli vastaa myös Helsingin hyvinvointisuunnitelman painopisteisiin ja tavoitteisiin, kulttuurin saavutettavuus tunnistetaan osaksi asukkaiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Hyvinvointia ajatellaan Helsingissä laajasti ja kaikille kaupunkilaisille halutaan tarjota hyvän elämän edellytyksiä. Toimiva kaupunki rakentuu tasa-arvolle, yhdenvertaisuudelle, vahvalle sosiaaliselle koheesiolle ja avoimelle osallistavalle kulttuurille.  

Lähiön sydän – 1960-luvun helsinkiläiset ostoskeskukset kaupunkiutopioiden näyttämönä

Salla Valle & Miina Pohjolainen

Ostaritutkimuksia-hanke tutkii taiteen ja kuratoinnin keinoin Helsingin vanhoja ostoskeskuksia. Suomalaisen 1960-luvun ostoskeskuksen suunnittelussa yhdistyivät ihanteet sekä pohjoismaisesta hyvinvointimallista että amerikkalaisesta, autoistuvasta ja kulutuskeskeisestä yhteiskunnasta. Ostareiden historia Suomessa kulkee käsi kädessä lähiörakentamisen historian kanssa: yhteiskunnan rakennemuutos synnytti tarpeen asuttaa suuri määrä ihmisiä kaupunkeihin uusille asuinalueille, ja näiden alueiden sosiaaliseksi ja kaupalliseksi keskukseksi suunniteltiin ostoskeskus – lähiön sydän. Nyt ne ovat uuden murroksen keskellä, kun talouden rakenteet muuttuvat teollisesta tuotannosta palvelu- ja tietotalouden nousun myötä. Parhaillaan ostareita uudelleen kaavoitetaan ja puretaan kiivasta tahtia Helsingissä ja samalla arjen arkkitehtuuri muuttuu.

Ostaritutkimuksia-hanke on alkanut vuonna 2020 tutkimusblogin muodossa ja laajenee tulevana kesänä väliaikaiseksi taide- ja tutkimustilaksi yhdelle Helsingin vanhoista ostareista. Puheenvuorossamme esittelemme hankkeen aikana tekemiämme havaintoja, sekä seuraamaamme keskustelua ostareiden ympärillä. Tulkitsemme ostareita taiteen keinoin talouteen kytkeytyvien kaupunkiutopioiden näyttämöinä ja kysymme miten niitä voisi hahmotella toisenlaisen kestävyyden näkökulmasta eli esimerkiksi ekologisuuteen tai sosiaaliseen vastuullisuuteen liittyen.

Taiteelta ja kulttuurilta odotetaan lähiöihin vietynä usein yhteisöllisyyden rakentamista, mutta meille on oman työmme kannalta itsenäisinä taiteilijoina ja kuraattoreina ollut tärkeää tunnistaa, että emme voi rakentaa yhteisöllisyyttä alueelle ulkopuolisina vierailijoina vaan alueella kuin alueella on jo valmiiksi erilaisia löyhiä ja tiiviitä yhteisöjä, joilla ja joiden sisällä voi olla keskenään ristiriitaisiakin näkemyksiä. Onko lähiössä lupa tehdä taidetta, jonka tarkoitus ei ole osallistaa ja miten suhde paikallisiin yhteisöihin tällöin rakentuu?

Kulttuuritoiminnan eri muodot Huhtasuon lähiössä  

Eerika Koskinen-Koivisto, Kaisu Kumpulainen & Sanna Ojalammi

Esitelmämme perustuu Kulttuuritoiminnan muodot ja merkitykset 2020-luvun lähiöissä -tutkimushankkeen (2021-2022) tuloksiin. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää sekä alueen asukkaiden ja yhteisöjen omaehtoisen että kulttuuri-instituutioiden järjestämän toiminnan merkitystä lähiöiden arjessa. Tutkimushanke kohdistuu Jyväskylän kahteen lähiöön, Huhtasuolle ja Keltinmäki-Myllyjärvi alueille, jotka voidaan luokitella sosioekonomisilla mittareilla eniten kehityshaasteita omaaviksi alueiksi. Esitelmässämme keskitymme Huhtasuon alueeseen, johon kuuluu useita keskenään erilaisia asuinalueita (kerrostalolähiöitä ja pientaloalueita) sekä suuria automarketteja ja Jyväskylän suurin kauppakeskus Seppä. Huhtasuolla on viime vuosina toiminut useita kehityshankkeita, ja eri toimijat järjestävät poikkeuksellisen paljon yhdistystoimintaa erilaisille kohderyhmille. Tutkimuksen aineisto koostuu etnografisesta havainnoinnista, avainhenkilöhaastatteluista, asukkaille järjestetyistä työpajoista sekä kyselystä.   

Tarkastelemme Huhtasuon alueen kulttuuritoimintaa eri väestöryhmien näkökulmasta, sekä omaehtoista yhteisöllistä että kaupungin ja järjestöjen järjestämää toimintaa. Pohdimme esitelmässä, keille lähiöön paikantuva kulttuuritoiminta on suunnattu, ja miten se edistää asukkaiden hyvinvointia. Lisäksi tarkastelemme sitä, miten kaupungin, yhteisötoimijoiden ja asukkaiden näkemykset asuinalueensa kehittämisestä kohtaavat?  Tutkimuksen tulosten mukaan kulttuurilla on merkittävä rooli Huhtasuon alueen viihtyvyyden ja paikkaan kiinnittymisen rakentumisessa. Kulttuuri tarkoittaa kuitenkin eri ihmisille eri asioita. Esimerkiksi lapsille on tärkeää mielekkäät ulkona toimimisen paikat. Työssäkäyvät arvostavat rikasta taide-, harrastus- ja tapahtumatarjontaa. Ikäihmisille on taas tärkeää päiväaikaan tapahtuva, helposti ja läheltä saavutettava toiminta. Pohdittaessa eri alueille suunnattavaa kulttuuripolitiikkaa ja –palveluja on tärkeää ottaa huomioon sosiaalinen kestävyys eli huomioida eri väestöryhmien ja paikallisten yhteisöjen tarpeet ja erityispiirteet.

Lähiöt ja kulttuuritoiminta Jyväskylässä: strategioita, rahoitusta ja omaehtoisuutta

Olli Ruokolainen, Mervi Luonila, Ari Kurlin Niiniaho, Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore

Kulttuuri lisää asukkaiden hyvinvointia rakentamalla paikallista viihtyvyyttä, alueellista identiteettiä ja yhteisöllisyyttä. Kulttuuritoiminta ja -tapahtumat vahvistavat lisäksi positiivista alueellista mielikuvaa, lisäten mahdollisesti kaupunginosien houkuttelevuutta asuinpaikkoina. Tutkimukset kuntalaisten kulttuuripalveluita koskevista näkemyksistä ovat tuoneet esille toiveita omaehtoisen kulttuuritoiminnan ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä. Lisäksi tutkimuksissa on havaittu asukkaiden toiveita siitä, että kulttuurilaitokset tarjoaisivat monipuolisempaa ja saatavuudeltaan tasa-arvoisempaa sekä omaan aktiivisuuteen kannustavaa toimintaa.   

Jyväskylässä on tunnistettu kulttuurin merkitys kaupungin kehittämisessä, mutta taidelaitosten ja kulttuuritoimintojen merkitys näyttää korostuvan erityisesti keskustan elävöittämisessä ja vetovoiman lisäämisessä. Keskusta-aluetta koskien onkin tehty selvityksiä ja suunnitelmia kulttuuri-investoinneista elävän kaupunkitilan luomiseksi. Kaupungin strategioissa puhutaan samalla kuitenkin laajemmin kaupunkilaisten osallistumisesta, hyvinvoinnista sekä yksinäisyyden vähentämisestä, eriarvoistumisen loiventamisesta, palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta sekä aktiivisista asuinalueista. Onkin kiinnostavaa tarkastella kulttuurin merkitystä Jyväskylän lähiöissä.  

Esitys perustuu Kulttuuritoiminnan muodot ja merkitykset 2020-luvun lähiössä -hankkeeseen (2021–2022), jossa tarkastellaan kahden jyväskyläläisen lähiön kulttuuritoimintaa paikallisten asukkaiden arjen näkökulmasta. Tavoitteena on tuottaa tietoa sekä alueiden asukkaiden ja yhteisöjen omaehtoisen että kulttuuri-instituutioiden järjestämän toiminnan merkityksestä lähiöiden arjessa ja viihtyvyyden rakentumisessa.  Kulttuuritoimintaa ei ole tässä tutkimuksessa rajattu taiteen ja ”varsinaisen” kulttuuritoiminnan piiriin, vaan se on määrittynyt laajasti erilaisista lähiöiden asukkaille merkityksellisistä vapaa-ajan toiminnoista.  

Esityksessä kuvataan ensinnäkin kaupungin strategioiden ja avustuspäätösten analyysiin pohjautuen kaupungin kulttuuripalveluiden ja -avustusten painopisteitä ja kohdentumista kaupungin eri osiin ja toiseksi kyselyaineistoon perustuen asukkaiden omaehtoisen (kulttuuri)toiminnan ja aktiivisuuden merkitystä kulttuuritoiminnalle lähiöissä.