Puurakentaminen kestävän kaupungin tavoittelussa

Torstai 28.4 klo 15.15–16.45

Teollisen puurakentamisen typologioiden jäljillä

Laura Berger, TkT, tutkijatohtori, Aalto-yliopisto & Kristo Vesikansa, arkkitehti SAFA, Aalto-yliopisto

Esitelmämme keskiössä on kysymys, mitä nykypäivänä voidaan oppia teollisen puurakentamisen pioneerikaudesta. 1940–1960-luvuilla valmistettuja puuelementtitaloja löytyy kaupunki- ja esikaupunkialueilta kautta Suomen, mutta niitä ei ole toistaiseksi tunnistettu erilliseksi ilmiöksi. Puutalojen valmistajat kehittivät tuolloin monenlaisia typologisia malleja erilaisiin kaupunkiympäristöihin: omakotitaloja, atriumtaloja, paritaloja, ketjutaloja, rivitaloja ja pienkerrostaloja. Puurakenteisia julkisivuelementtejä käytettiin lisäksi betonirunkoisissa kerrostaloissa. Pohdimme esitelmässä sitä, miten typologiset ratkaisut ovat vaikuttaneet rakennusten muodostamien naapurustojen viihtyisyyteen ja yhteisöllisyyteen ja millaisia oppeja ne voisivat tarjota uusille puukaupunginosille. Toinen kiinnostava kysymys on, missä määrin typologinen innovatiivisuus johtui suomalaisen puutaloteollisuuden laajamittaisesta vientitoiminnasta – yli 90 % Suomessa valmistetuista puutaloista vietiin pioneerikaudella ulkomaille, ja rakennustyyppejä suunniteltiin erilaisiin ilmastoihin, kulttuureihin ja kaupunkiympäristöihin. Samalla näitä ratkaisuja sovellettiin kotimaan oloihin. Nykynäkökulmasta on erityisen kiinnostavaa pohtia miten rakennejärjestelmien, valmistusmenetelmien ja rakennusmateriaalien kehitys on vaikuttanut valmistalojen muunneltavuuteen ja korjattavuuteen: Puupohjaisista materiaaleista kootut varhaiset elementtitalot näyttävät osoittautuneen joustavimmiksi ja pitkäikäisemmiksi kuin myöhemmät rakennukset, joissa on käytetty synteettisiä materiaaleja ja monimutkaisempia kerrosrakenteita.

The land use planning priorities underpinning attitudes towards implementing wooden multistory construction in Finnish municipalities

Florencia Franzini, post-doctoral researcher, University of Helsinki

Although Finland’s local administrations (i.e., municipalities) play a crucial role in overseeing construction activities, there is limited research on why municipalities are driven to implement wooden multistory building projects. According to the theory of planned behavior (Ajzen, 1991), human action is partly guided by an individual’s attitudes. These attitudes form according to an individual’s beliefs about the outcomes of the action in question. This research utilizes the theory of planned behavior as a theoretical framework to test which sets of beliefs form attitudes towards implementing wooden multistory buildings in a municipality. Specifically, the beliefs and attitudes of municipal civil servants are collected using a national level survey (n=273). The data is analyzed using structural equation modeling. The resulting model shows that a respondent’s positive attitude towards wooden multistory buildings are primarily formed according to whether the building holds positive economic development outcomes, technical qualities, economic performance, and cost-related outcomes. Remarkably, the model shows a difference between occupational subgroups. Municipal planners are shown to form their attitudes holistically. Other administrators (i.e., non-planners) primarily form their attitudes according to whether the building has suitable economic development outcomes. The differences between the occupational sub-groups suggests that wooden multistory construction is valued for two different ideological reasons. This may result in tensions if wooden multistory construction fails to stand up to the scrutiny of both ideological agendas.

Täydennysrakennuskonsepti – puukerrostalo Noppa

Marie Yli-Äyhö, Arkkitehti, SAFA, Tampereen yliopisto

Esityksessä pohditaan ja näytetään esimerkein, miten tehdasvalmistukseen soveltuvalla, Noppa -puukerrostalokonseptilla, voidaan suunnitella kaupunkikuvallisesti vaihtelevaa arkkitehtuuria.

Puukerrostalorakentamisen lisäämiselle on paikkansa osana ilmastonmuutoksen estämistä. Lisäämällä puun käyttöä rakennusmateriaalina, voidaan pienentää rakentamisen hiilidioksidipäästöjä. Puu on myös pitkäikäinen materiaali, joka mahdollistaa ajallisesti kestävien rakennusten rakentamisen. Lisäksi puun läsnäolo ja näkyminen rakennuksen rakenteissa koetaan miellyttäväksi asukkaiden näkökulmasta. Puukerrostalorakentamisen lisääminen vaatii koko sen rakennusprosessin hiomista tehokkaaksi, jotta se voi kilpailla myös rakennusvaiheessa kustannuksissa muun teollisen rakentamisen kanssa. Sarjavalmisteisuus ja tehdasolosuhteiden hyödyntäminen puukerrostalojen rakentamisessa voivat olla avaimia puukerrostalojen rakentamisen yleistymiseen ja tehokkuuden lisäämiseen.

Noppa -puukerrostalokonseptin rakenteet on suunniteltu avoimen puuelementtistandardi RunkoPES:n mukaisiksi. Useampi valmistajavoi näin ottaa rakennuksen moduuleita valmistettavakseen ja jatkokehitettäväkseen. Avoimen standardin käyttö helpottaa rakennuksen valmistamista useamman tahon yhteistyössä. Lisäksi se avaa mahdollisuuksia kilpailulle, kun täydennysrakentamiskohteissa usean toimittajan on mahdollisuus toteuttaa hanke. Suunnitelman rakenteet ovat nykyisen rakennuslainsäädännön mukaisia energiatehokkuudeltaan, ääneneristävyydeltään ja paloturvallisuuden näkökulmasta. Erityisesti täydennysrakennuskohteisiin suunniteltu Noppa -konseptin suunnittelun lähtökohtana on kestävyys materiaalien, rakennustavan ja tilojen pitkäikäisyyden näkökulmasta. Rakenteiden huollettavuus mahdollistaa rakennuksen pitkäikäisyyttä ja pienentää huoltotoimenpiteiden kustannuksia tulevaisuudessa. Hyvin suunnitellut tilat voivat muuntua asukkaiden tarpeiden ja ajan tuomien vaateiden vaihdellessa.

Moderni puukaupunki -hankkeen kokemukset 1997–2011

Markku Karjalainen, Arkkitehti, TkT, Tenure track -professori, arkkitehtuurin yksikkö, Tampereen yliopisto

1990-luku oli Suomessa mekaanisen metsäteollisuuden aktiivisen kehittämisen aikaa. Lamavuosina puutuoteteollisuudessa nähtiin puurakentamisen kehittämisessä uusia mahdollisuuksia. Myös valtiovalta saatiin sitoutumaan puurakentamisen kehitystyöhön. Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston Puustudion aloitteesta käynnistettiin 15-vuotinen valtakunnallinen Moderni puukaupunki -hanke (1997–2011), jonka päämääränä oli synnyttää Oulun Puu-Linnanmaan puukerrostalojen koerakennusalueen lisäksi useita viihtyisiä ja esimerkiksi kelpaavia konkreettisia puurakenteisia asuinmiljöitä eri puolille Suomea. Tavoitteena oli ottaa oppia vanhasta puurakentamisen perinteestämme, uudistaa sitä nykypäivän vaatimusten mukaiseksi sekä hyödyntää puurakentamisen uusinta tutkimustietoa. Maamme puurakentamisessa haluttiin näin tietoisesti siirtyä teknisistä ratkaisuista ja yksittäisistä rakennuksista laajempiin miljöökysymyksiin, asumisviihtyisyyteen ja asukaslähtöisyyteen sekä lisätä rakennettujen esimerkkien avulla suomalaisen puurakentamisen kansallista ja kansainvälistä uskottavuutta sekä kilpailukykyä. Käytännönläheisillä projekteilla haluttiin samalla turvata puurakentamisen kehitystyön ja harjaantumisen jatkuvuutta sekä pitää yllä puurakentamisen tiedon ja taidon tarjontaa maassamme. Hankkeen päätukijoina olivat Teknologian kehittämiskeskus (TEKES), ympäristöministeriö, Puuinfo Oy, Metsäteollisuus ry., Suomen Puututkimus Oy ja vuoden 1999 alusta lähtien myös maa- ja metsätalousministeriö valtioneuvoston nimittämän Puutuotealan osaamiskeskus -verkoston (1999–2006) perusrahoituksen puitteissa. Hankkeen aikana järjestettiin lukuisia arkkitehtikilpailuja uusien puumiljööhankkeiden käynnistämiseksi. Lisäksi julkaistiin hankkeiden esittelyyn liittyvää kirjallisuutta, kuten Moderni puukaupunki – puu ja arkkitehtuuri ja Kotina puinen kaupunkikylä. Arkkitehti Markku Karjalainen toimi Moderni puukaupunki -hankkeen valtakunnallisena koordinaattorina koko hankkeen ajan. Esitys käsittelee puurakentamisalueiden kaavoituksen ja toteutuksen haasteita ja mahdollisuuksia.

Kaupungit puurakentamista edistämässä

Markku Norvasuo, yliopistotutkija, dosentti, Tampereen yliopisto

Puurakentamista suositaan keinona kohti hiilineutraaliutta, mutta sillä vaikutetaan myös kaupunkikuvaan sekä uusien ja vanhojen asuinalueiden imagoon, ja sen ympärille syntyy uudenlaista toimintaa. Puheenvuorossa tarkastellaan puurakentamisen roolia kaupunkien maankäytössä. Esitys perustuu kahteen tutkimushankkeeseen, ”Puuta näkyvissä!” (2019–2020) ja ”Puu tulee kaupunkiin” (2021–2022). Kaupungeilla on keskeinen rooli puurakentamisen edistämisessä. Ne ovat kuitenkin monella tavoin erilaisia. Niitä erottavat toisistaan koon lisäksi esimerkiksi kaavoituksen ja maapolitiikan toteuttamisen erilaiset toimintamallit, yhdyskuntarakenteen ja sen kehittämistarpeiden erot, sijainti kasvun tai supistumisen vyöhykkeillä sekä tähänastiset kokemukset puurakentamisen hankkeista. Puukerrostalohankkeiden toteutumista on vuodesta 2011 seurattu Puuinfon ja ympäristöministeriön kokoamassa tietokannassa. Sen perusteella hankkeiden kestoaika ja toteutumisen todennäköisyys vaihtelevat merkittävästi. Kaupungit kehittivät pitkään omia toimintamallejaan, ja vasta 2020 Metsäkeskus julkaisi oppaan puurakentamisen kaavoitukseen. Toisaalta tilanne muuttuu koko ajan. Alun puurakentamiseen keskittyneiden toimintatapojen rinnalle ovat tulossa hiilitaseen laskentamallit, joita ei kuitenkaan vielä ole sisällytetty säädöksiin. Kaupunkien näkökulmasta puurakentaminen nähdäänkin mahdollisuutena, jonka toteuttamiseen ei kuitenkaan ole toistaiseksi vakiintuneita tapoja. Tältä kannalta puurakentamisen edistäminen näyttäytyy myös haasteena. Sitä ratkotaan pitkälti tavanomaisilla instrumenteilla, joista keskeisimpiä ovat kaavoitus ja tontinluovutus. Toisaalta niiden piiriin on syntynyt uusia täydentäviä käytäntöjä, joilla otetaan huomioon puurakentamisen erityisluonne. Tällaisia ovat esimerkiksi eritasoiset strategiset linjaukset, kumppanuudet, kehityshankkeet ja alueelliset lähestymistavat. Puurakentaminen on myös johtanut tarkastelemaan yleisemmin kaavoituksen ja tontinluovutuksen käytäntöjä.