1. Urbaanit vehreät yhteispihat – fantasiaa vai lähitulevaisuutta?

Perjantai 28.8. klo 10:00-11:30.

Kaupunkien tiivistyessä korostuu kysymys kaupunkien olemassa olevasta viherrakenteesta. Lähiviheralueet ovat tutkitusti oleellisia asukkaiden viihtyvyyden ja terveyden kannalta, mutta yhä tärkeämpiä myös ekologisista syistä. Kaupunkien viheralueet toimivat hiilinieluina, kaupunki-ilmaston vakauttajina, biodiversiteetin lisääjinä ja merkittävänä apuna hulevesien hallinnassa.

Entistä useammat lapsiperheet haluavat asua kantakaupungissa palvelujen äärellä. Asuntojen hinnat ovat näillä alueilla korkeita ja moni asuu varsin ahtaasti. Kaupungeissa sijaitsevilla erilaisilla piha-alueilla on tästä näkökulmasta merkittävä ja vielä osin käyttämätön potentiaali. Urbaaneilla asuinalueilla sijaitsevat sisäpihat ovat paikoin jääneet eräänlaisiksi hukkatiloiksi, tarjoten tilaa lähinnä parkkipaikoille ja roskakatoksille. Voisivatko pihat toimia nykyistä useammin yhteisenä leikki- ja oleskelutilana asukkaille? Ikääntyvä väestö asuu kodeissaan yhä pidempään ja moni vanhus on huonokuntoinen, eikä pääse omin avuin kauas kotoa. Pihat voisivat tarjota saavutettavia ulkoilumahdollisuuksia, ja ovat potentiaalisesti luonteva paikka kohdata eri-ikäisiä naapureita. Spontaaneista pihakohtaamisista hyötyvät muutkin kuin vanhukset, sillä kaupungeissa on paljon yksinäisiä. Jaetut korttelipihat voisivat olla luonnollinen paikka yhteisöllisyyden kehittymiselle, mikä puolestaan voi kasvattaa naapuruston yleistä luottamusta ja turvallisuuden tunnetta.

Työryhmässä käsitellään rakennetussa ympäristössä sijaitsevia piha-alueita. Työryhmään toivotaan esityksiä, jotka käsittelevät kaupunkien pihoja, niiden toiminnallisuuksia, rooleja ja merkitystä kaupungissa. Millaisia tiloja pihat nykyisellään ovat, ja millainen potentiaali niillä on kehittyä kaupunkilaisten olohuoneina? Millaisia esteitä pihojen kehittymiselle on? Työryhmään toivotaan esityksiä, joissa käsitellään pihoihin liittyviä niin sosiaaliseen kuin ekologiseen kestävyyteen liittyviä näkökulmia. Millaisia keinoja kaupungin pihojen ja paikallisten viheralueiden sekä niiden hyvinvointivaikutusten mittaamiseen ja havainnollistamiseen tulisi kehittää? Pihojen kehittäminen vaatii monialaista yhteistyötä – millaisia toimijoita kaupunkipihojen kehittämisessä voidaan tunnistaa? Työryhmä kutsuu koolle esityksiä pihoihin, kaupunkiluontoon ja asukkaiden vuorovaikutukseen liittyvistä aiheista.

Työryhmän puheenjohtajat:

Anne-Mari Ahonen, Korttelipihat takaisin! -liike 040 5550675, annemariahonen@gmail.com

Kaisa Viitanen, Korttelipihat takaisin! -liike 040 0408503, kaisaxviitanen@gmail.com

Esitykset:

1. Kaupunkipihojen kasvit

Leena Lindén, Yliopistonlehtori, Maataloustieteiden osasto, Helsingin yliopisto.

Sisäpihoille, rakennusten väliin, aitojen ja porttien taa kätkeytyy kaupunkiluonnon vähiten
tunnettu osa: asuintalojen pihat ja puutarhat. Pihatilojen monimuotoisuuden tiedetään lisäävän pihakasvien lajirunsautta, joka taas on yhteydessä asukkaiden hyvinvointiin ja terveyteen. Virkistyksen ja kauneuden lisäksi pihat voivat tarjota asukkaille mahdollisuuden kiinnittyä paikkaan ja rakentaa myönteinen luontosuhde. Pihakasvillisuus on usein erikoislaatuinen yhdistelmä viljeltyjä, luonnonvaraisia ja asutuksen piirissä viihtyviä kulttuurinseuralaiskasveja, jotka kertovat paikallista luonnon- ja kulttuurihistoriaa.

Käsittelen esityksessäni Vanhan Rauman ja Porvoon Empirekaupungin pihojen kasvistoa. Esitys perustuu vuosina 2017 ja 2018 kaavoituksen taustatyöksi tehtyihin kasvillisuuskartoituksiin, joissa inventoitiin kaikki puutarhakasvit, viljelyjäänteet ja kulttuurinseuralaislajit, osasta pihoja myös luonnonkasvit. Vanhassa Raumassa kartoitettiin 250:n, Empirekaupungissa 90 tontin kasvillisuus.

Tulokset osoittivat, että pienetkin kaupunkipihat voivat olla hyvin lajirunsaita. Kaikkein eniten lajimonimuotoisuuden kehittymiseen näytti vaikuttavan aika ja toiseksi tärkein tekijä oli ihminen arvoineen ja asenteineen. Pihaluonnon uhraaminen autoille ja asfaltille vähensi lajistoa tehokkaasti. Rakennusten seinustoilla ja pihan reuna-alueilla oli silti saattanut säilyä vanhasta kulttuurimaannoksesta vihjaavia lajeja.

Tuloksista näkyi myös pihojen suuri merkitys vanhojen puutarhakasvikantojen ja -lajikkeiden säilyttäjinä. Rauman ja Porvoon pihoista löytyi esimerkiksi ikivanhoja, erikoisia omena- ja päärynälajikkeita, karviaisia, pioneja ja daalioita. Nämä kasvigeenivarat ja niihin liittyvä muistitieto pitäisi kerätä talteen ja ottaa lisättäväksi. Samalla kun taattaisiin geenivarojen säilyminen, voitaisiin uusillekin pihoille levittää paikallista, elävää kulttuuriperintöä ja -historiaa.

2.  Iäkkäiden hyvinvointia tukevan pihan suunnittelu – case Käräjätörmä

Roosa Heikura, Helsingin yliopisto

Väestön ikääntyessä myös muistisairaiden määrä kasvaa tulevina vuosina. Hyvinvointia tukevat  lähiympäristöt voivat vaikuttaa positiivisesti iäkkään elämänlaatuun ja terveyteen edistäen pidempää  kotona asumista. Muistisairaiden arjen sujuvuutta ja elämäntapojen jatkuvuutta voidaan tukea selkeällä ja helposti hahmotettavalla ympäristöllä.

Tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten iäkkäiden asumisen suunnitteluun osallistuvat tahot käsittävät lähiviheralueiden yhteyden asukkaiden hyvinvointiin ja miten hyvinvointia edistävät tekijät tulisivat nykyistä paremmin huomioiduiksi suunnitteluprosessissa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena teemahaastatteluilla ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä. Haastatteluja  tehtiin yhdeksän ja ne toteutettiin yksilö- tai ryhmähaastatteluina.

Tutkimuksen tulosten perusteella ihanteellinen lähiviheralue on monipuolinen ja siellä on mahdollisuus  kokoontua sekä tavata muita ihmisiä. Sekä fyysisesti aktiivinen että passiivinen toiminta pihalla on  mahdollista, ja jokainen voi osallistua haluamallaan tavalla. Esteettömyys on tärkeää niin hoitotyön kuin asukkaiden itsenäisen toiminnan kannalta. Pihan tulisi tarjota erilaisia aistikokemuksia ympärivuotisesti. Suunnitteluprosessin aikana on tärkeää viestiä säännöllisesti sidosryhmille sekä antaa ihmisille mahdollisuus vaikuttaa suunnitteluun.

Hyvinvointia tukeva viherympäristö on käyttäjälleen mieluisa ja monipuolisesti hyödynnettävissä. Pihan ei tarvitse välttämättä olla iso, kunhan se on suunniteltu toimivaksi. Onnistuneessa suunnitteluprosessissa hyödynnetään monialaista yhteistyötä ja osaamista.

3.  Vihreän infrastruktuurin yhteiskehittäminen

Forum Virium Helsinki

Kasvavan ja tiivistyvän Helsingin suunnittelussa korostuu kasvavissa määrin tarve varautua
ilmaston lämpenemisen aiheuttamiin muutoksiin. Yksi keino vastata muutoksiin on lisätä vihreän infrastruktuurin määrää uusilla ja olemassa olevilla asuinalueilla. Vihreän infrastruktuurin avulla voidaan tukea biodiversiteetin vahvistumista sekä ekosysteemipalveluiden tuottamista, kuten hulevesien ohjaamista, viihtyisän kaupunkiympäristön rakentumista sekä hiilinielujen syntymistä. Näin ollen vihreä
infrastruktuuri liittyy keskeisesti myös Helsingin kaupungin ilmastotavoitteisiin. Vihreän
infrastruktuurin vahvistuminen vaatii kuitenkin moniammatillista ja sektorit ylittävää
yhteistyötä, jotta ymmärrys vihreästä infrasta parantuisi ja jotta se huomioitaisiin alusta asti myös suunnitteluprosesseissa.

Forum Virium Helsingin ja yrityskumppanien WSP:n ja Innogreenin yhteisessä Virtuaalivehreä-projektissa yhteiskehitetään työkaluja ja toimintamalleja vihreän infrastruktuurin huomioimiseen kaavoituksessa. Kahdeksan kuukauden työskentelyn aikana projektiryhmä kokoontuu projektitapaamisten, opintomatkan sekä intensiivisten design sprinttien yhteydessä kehittämään ratkaisuja vihreän infran lisäämiseksi kaupunkiympäristössä. Tulokset ja toimintamalli ovat sovellettavissa myös yhteispihojen kehittämiseen.

Design sprint -menetelmässä asiantuntijat kokoontuvat yhteisen haasteen äärelle
kehittämään siihen ratkaisuja. Sprintit ovat lyhytkestoisia innovointiprosesseja, joissa
hyödynnetään design-ajattelua, rakennetaan prototyyppejä sekä testataan tuotettuja ideoita. Virtuaalivehreässä menetelmää sovelletaan aluesuunnittelun kontekstiin, jossa tavoitteena on tuoda yhteen vihreän infran kanssa työskenteleviä eri alan asiantuntijoita sekä tuottaa tärkeille sidosryhmille parempaa ymmärrystä vihreän infrastruktuurin hyödyistä ja sen huomioimisesta suunnitteluprosessissa. Virtuaalivehreä-projektin aikana järjestetään yhteensä kolme design sprinttiä, joiden aiheet liittyvät eri tavoilla vihreän infrastruktuurin suunnitteluun ja ylläpitoon. Näissä kaksipäiväisissä tapahtumissa puheosuudet ja vierailut johdattavat sprintin teemaan sekä yhteiskehittämisen työpajoihin.

Työskentelytapa on koettu motivoivana, tarkoituksenmukaisena ja soveltuvana monialaiseen haasteeseen. Kun työtapaa kehitetään edelleen, on syytä vahvistaa suoraa linkitystä asiantuntijoiden työtehtäviin ja tuotosten soveltamismahdollisuuksiin käytännössä. Lisäksi erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, miten kaupunkilaiset voidaan ottaa asiantuntijoiden rinnalle työskentelemään design sprinteissä.