Sukupuolittunut tila (historiallisena) ilmiönä

Feminismin ja sukupuolentutkimuksen (naistutkimuksen) etabloituminen ovat merkinneet sukupuolinäkökulman kohdentamista myös tiloihin ja paikkoihin, niiden suunnitteluun ja käyttöön niin maalla, kaupungissa kuin lähiöissä sekä erilaisten tilojen ja alueiden välisiin suhteisiin. Tutkimus on tuottanut jo 1990-luvulla myös julkiseen puheeseen esimerkiksi ”pelon maantieteen” käsitteen, jolla tarkoitetaan naisille vaarallisia kaupunkitiloja. Toisaalta erilaiset asunto- ja aluerakentamisen ihanteet ja hankkeet ovat jo aiemmin sisältäneet näkemyksiä asumisen ja elämisen sukupuolittuneesta luonteesta tarjoten ratkaisuja sen hetkisiin ongelmiin. Esimerkiksi koti ja varsinkin keittiö on perinteisesti rajattu feminiiniseksi, naisten alueeksi. 1960–1970-luvuilla keittiöt kutistuivat keittokomeroiksi, koska työssäkäyvien äitien katsottiin tarvitsevan keittiöitä vain einesten lämmittämiseen. Viime vuosina ns. avokeittiötrendi on perustunut ajatukseen yhdessä kokkaamisesta perheen tai ystävien kesken, jolloin keittiöistä on tullut yhä enemmän myös miehille sallittuja tiloja.

Myös eri alueiden ongelmia koskevassa keskustelussa sukupuolet ovat olleet vahvasti läsnä kaupungistumisen alkuajoista lähtien. Julkinen tila on perinteisesti ollut miesten tila. Teollistuminen, kaupungistuminen, lähiöiden rakentaminen, maaltamuutto ja muut asumisen ja elinkeinorakenteen trendit ovat tarkoittaneet muutoksia myös sukupuolten rooleihin ja niiden välisiin suhteisiin ja herättäneet keskustelua muutoksiin liittyvistä uhkista ja mahdollisuuksista. Viime vuosina sukupuolikysymys on noussut keskeiseksi teemaksi alueellisesta eriytymisestä ja siihen liittyen väestönkasvusta puhuttaessa, koska kaupunkien asukkaista enemmistö on naisia ja vastaavasti maaseudulla asuu yhä enemmän yksinäisiä miehiä.

Tähän työryhmään ovat tervetulleita esitelmät, joissa tarkastellaan kaupunki- ja maaseututilaa, asumista ja elämistä tuoreen sukupuolentutkimuksellisen näkökulman kautta. Toivomme erityisesti ajallista jatkuvuutta ja muutoksia käsitteleviä tai tiettyyn historialliseen kontekstiin (myös tulevaisuuteen) keskittyviä esitelmiä.

Onko esimerkiksi sukupuolitettu ”pelon maantiede” edelleen ajankohtainen, vai onko sukupuolinäkökulma edesauttanut ongelman ratkaisemista? Hidastaako kaupunkirakenne edelleen pienten lasten äitien työhön paluuta, kuten 1960-luvulla argumentoitiin? Jatkuuko alueiden sukupuolittunut eriytyminen tulevaisuudessa? Millaisille perheille asuntoja ja asuinalueita suunnitellaan? Millaisia haasteita sukupuolinäkökulman soveltamiseen sisältyy esimerkiksi kaupunkitilan suunnittelussa? Miten erilaiset sukupuolten tasa-arvoa edistämään pyrkineet kokeilut kuten kollektiivitalot ovat toimineet käytännössä?

 

Työryhmän puheenjohtajat:

Arja Turunen, FT, dosentti, etnologia, Historian ja etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto, arja.h.turunen@jyu.fi, 0405881139

Anna-Kaisa Ylikotila, FM, tohtorikoulutettava, Suomen historia, Historian ja etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto, anna-kaisa.k.ylikotila@student.jyu.fi, 0408054915