14. Lasten ja nuorten kaupunki

Torstai 27.8. klo 13:30-15:00 ja 15:30-17:00.

Tarkastelemme työryhmässä kaupunkia lasten ja nuorten kasvuympäristönä. Minkälainen rakennettu ympäristö on lapsille ja nuorille kiinnostava, houkutteleva ja viihtyisä?

Työryhmässä keskustellaan siitä, minkälainen kaupunkiympäristö saa lapset ja nuoret liikkumaan ja löytämään omia tiloja kaupungissa. Pohdimme muun muassa miten lapset ja nuoret oppivat liikkumaan kaupungissa sekä asioita, jotka edistävät tai estävät heidän liikkumistaan. Ovatko kaupungin lapset ja nuoret esimerkiksi kävelijöitä, pyöräilijöitä, joukkoliikenteen käyttäjiä vai auton kyydissä istujia? Estävätkö aikuisten riski- ja huolipuheet lasten liikkumista? Keskustelu lasten liikkumisesta kytkeytyy kasvaneeseen huoleen väestön vähentyneestä fyysisestä aktiivisuudesta.

Työryhmään ovat tervetulleita myös esitykset liittyen erilaisiin instituutioihin, kuten kouluun, päiväkotiin, leikkipuistoihin ja harrastuksiin ja näihin liittyviin tiloihin. Minkälaisia kasvuympäristöjä nämä instituutiot ovat? Näemmekö esimerkiksi leikkipuistoja vielä tulevaisuuden kaupungissa?

Tarkastelemme työryhmässä myös kaupungissa, lapsuudessa ja nuoruudessa tapahtuneita muutoksia. Mitä lapsille ja nuorille on suunniteltu ja suunnitellaan? Ovatko kaupunkien keskustat lapsille ja nuorille kiinnostavia ja turvallisia ympäristöjä ja miten lähiöt ovat kestäneet aikaa lasten ja nuorten näkökulmasta? Toisaalta lapset ja nuoret elävät myös suunnitelmien ulkopuolella ja käyttävät kaupunkiympäristöä luovasti ja kekseliäästi. Miten lasten ja nuorten kaupunkitila on muuttunut pitkällä aikavälillä?

Työryhmän puheenjohtajat:

Päivi Berg, VTT, dosentti, projektitutkija XAMK.

Johanna Lilius, tutkijatohtori, Aalto-yliopisto, Arkkitehtuurin laitos.

Veera Moll, tohtorikoulutettava, Aalto-yliopisto, Rakennetun ympäristön laitos.

Esitykset / Presentations:

Sessio I 

Torstai 27.8. klo 13:30-15:00.

1. Onnellisuutta luonnosta? Kaupunkilaisnuoret luonnon käyttäjinä

Riikka Puhakka, Helsingin yliopisto.

Eemeli Hakoköngäs, Itä-Suomen yliopisto.

Yhteiskunnan kaupungistuessa luontoalueet ovat kaventuneet, ja nuorempien sukupolvien luonnossa vieraantumisesta on keskusteltu Suomessakin. Samaan aikaan luonnon monimuotoiset hyvinvointi- ja terveysvaikutukset on alettu tunnistaa yhä paremmin. Luonnon on todettu esimerkiksi kohentavan mielialaa, elvyttävän stressistä ja parantavan keskittymiskykyä. Luonto motivoi liikkumaan, ja luonnossa altistutaan ihmisen puolustusjärjestelmän kannalta hyödyllisille mikrobeille. Luonnon ja onnellisuuden välinen yhteys nousi huomion kohteeksi vuosina 2018–19, kun Suomen raportoitiin olevan maailman onnellisin maa.

Tutkimuksessa selvitettiin kaupunkilaisnuorten tulkintoja luonnon ja onnellisuuden suhteesta. Aineistona käytettiin temaattista kirjoitusaineistoa (N=192), joka kerättiin Lahdessa 9-luokkalaisilta nuorilta keväällä 2019 osana LUODE-hanketta. Nuoret tutustuivat matkailua markkinoivan Visit Finlandin ”Rent a Finn” -kampanjavideoon, joka kertoi luonnon tekevän suomalaisista maailman onnellisimman kansan. Nuoria pyydettiin kirjoittamaan, mitä video kertoo onnellisuudesta, tekeekö luonto heidät onnellisiksi ja miksi tekee/ei tee.

Tulosten perusteella valtaosa vastaajista, varsinkin tytöt, jakoi ajatuksen luonnon ja onnellisuuden yhteydestä. Neljäsosa toi esille paitsi myönteisiä myös kielteisiä puolia luonnosta, kun taas pieni osa ei nähnyt lainkaan yhteyttä luonnon ja onnellisuuden välillä. Nuoret harrastavat luonnossa, mutta luonto on myös tärkeä henkisen latautumisen paikka. Luonto rauhoittaa ja rentouttaa, parantaa mielialaa ja lievittää stressiä. Luonto tarjoaa mahdollisuuden tavata ystäviä, mutta luonnosta haetaan myös yksityisyyden ja vapauden kokemuksia. Nuorille onnellisuutta tuottavat tavanomaiset ulkoiluaktiviteetit ja arkiset ympäristöt – kaupunkien lähimetsät ja mökkijärvet. Polarisoitumisen estämiseksi luontosuhteen säilyttämistä on tuettava erityisesti nuoruusiässä. Kaupunkien viheralueiden säilyttäminen ja niiden saavutettavuuden lisääminen on tärkeää asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin kannalta.

2. Lasta liikuttava kaupunki 1940-2020

Veera Moll, Aalto-yliopisto)

Essi Jouhki, Jyväskylän yliopisto

Tarkastelemme työssämme sitä, miten lasten liikkuminen on muuttunut kaupunkiympäristön muutoksen myötä. Työn taustalla vaikuttaa keskustelu lasten fyysisen aktiivisuuden vähenemisestä ja toisaalta tieto siitä, että yhä enenevä määrä maailman lapsista elää ja kasvaa kaupunkiympäristössä.

Tarkastelemme muuttuvaa lapsuutta muuttuvassa kaupungissa kahden kysymyksen kautta. Ensimmäinen koskee itsenäistä liikkumista. Lasten itsenäisen liikkumisen on osoitettu niukentuneen Suomen ohella miltei koko läntisessä maailmassa. Samalla kansainvälisissä vertailuissa Suomi on pärjännyt verrattain hyvin. Kysymme, minkälaiset seikat ovat tukeneet lasten itsenäistä liikkumista Helsingissä. Tutkimusaineistoinamme olemme käyttäneet pääkaupunkiseutua koskevaa kaupunkisuunnittelukeskustelua ja muistitietoaineistoja aikavälillä 1940-1980. Esitämme, että suomalaisten kaupunkilaislasten itsenäistä liikkumista ovat tukeneet kaupunkirakenteeseen liittyvät seikat, kuten lähiökehitys ja liikenneturvallisuuden parantuminen. Myös pääkaupunkiseudun joukkoliikenne ja kouluverkosto ovat tukeneet lasten itsenäistä liikkumista. Toisaalta molempien vanhempien työssäkäynti ja riittämättömät päivähoitopalvelut pakottivat lapset pitkään oppimaan itsenäisiksi. Aineistojemme valossa lasten itsenäisyyttä on myös arvostettu ja vanhemmat ovat tukeneet lapsia oppimaan itsenäisiksi liikkujiksi. 

Työmme toinen kysymys koskee suomalaisia leikkipuistoja ja niiden kehitystä. Leikkipuistot ovat pitkään olleet suosittuja liikkumisen ja leikin paikkoja lapsille. Suomessa ensimmäiset leikkipuistot perustettiin suurimpiin kaupunkeihin tarjoamaan lapsille virkistysmahdollisuksia sekä valvottua leikkitoimintaa kasvavassa, jopa vaarallisessa kaupunkiympäristössä. Kysymme, miten leikkipuistot ovat muuttuneet ajassa, mihin tarpeisiin niiden rakentaminen on vastannut ja miten lapset itse ovat toimineet leikkipuistoissa. Leikkipuistojen suunnittelun lisäksi tutkimme leikkipuistoja elettyinä ja koettuina ympäristöinä erilaisten muistelmien kautta. Esitämme, että vaikka leikkipuistot ovat aikuisten ja kasvattajien suunnittelemia ja rakentamia ympäristöjä, lapset toimivat niissä usein omilla, sosiaalisilla ehdoillaan ja luovat niihin omia leikin maailmoja.

3. Helsingin seudun lasten ja nuorten kulkutavat arjen matkoilla

Elina Brandt, Liikennejärjestelmä ja tutkimukset -osasto, HSL Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä.

Lasten ja nuorten kulkutapojen käyttö arkipäivän matkoilla on tärkeä tutkimuskohde ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin, nuorena omaksutut liikkumistottumukset voivat säilyä myös myöhemmälle iälle: jos lapsena kuljetaan arkipäivän matkoja kävellen, pyöräillen tai joukkoliikenteellä, voi näiden kulkutapojen käyttö olla luontevaa myös aikuisena. Kestävän liikkumisen tukeminen ja edistäminen lasten ja nuorten keskuudessa voi siis edistää kestävien kulkutapojen käyttöä myös tulevaisuudessa. Tätä varten tarvitaan tietoa lasten ja nuorten liikkumisen nykytilasta. Toiseksi, kävellen ja pyöräillen kuljetut koulumatkat ja vapaa-ajan matkat ovat tärkeä osa lasten ja nuorten arkiliikuntaa. Kulkutavoilla voi siten olla merkitystä myös terveyden ja hyvinvoinnin kannalta.

Esityksessä tarkastellaan Helsingin seudun 7–17-vuotiaiden lasten ja nuorten liikkumistottumuksia. Millä kulkutavoilla Helsingin seudun lapset ja nuoret tekevät arkipäivän matkojaan? Millaisia eroja kulkutavoissa on pääkaupunkiseudulla ja kehyskunnissa asuvien välillä? Miten tyttöjen ja poikien kulkutavat eroavat? Miten lasten ja nuorten kulkutavat ovat muuttuneet viime vuosina? Kuinka suurella osalla lapsista ja nuorista on pyörä käytössään ja miten usein he pyöräilevät? Kuinka suuri osa asuu autollisessa tai autottomassa kotitaloudessa ja miten usein he kulkevat autolla?

Tulokset perustuvat syksyllä 2018 kerätyn Liikkumistutkimuksen aineistoon. Liikkumistutkimus on HSL:n ja Helsingin seudun kuntien tekemä kyselytutkimus, jossa kartoitetaan matkapäiväkirjan avulla asukkaiden liikkumistottumuksia. Tutkimus tehtiin nettikyselyllä ja puhelinhaastatteluilla. Tutkimusalueeseen kuului 15 kuntaa: pääkaupunkiseudun kunnat Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen sekä kehyskunnat Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Siuntio, Tuusula ja Vihti. Tutkimukseen kutsuttiin 38 720 satunnaisesti väestörekisteristä valittua asukasta, joista 10 924 osallistui tutkimukseen. Heistä 1 536 oli 7–17-vuotiaita.

4. Mennäänkö bussilla? Ilmaisen bussin vaikutus lasten itsenäiseen liikkumiseen ja fyysiseen aktiivisuuteen kahdessa kaupungissa

Pirjo Hakala, Projektitutkija, tutkimuskoordinaattori, XAMK.

Päivi Berg, VTT, dosentti, Projektitutkija, XAMK.

Tiina Laatikainen, Tutkijatohtori, XAMK & Aalto-yliopisto.

Arto Pesola, LITT, Tutkimuspäälikkö, XAMK.

Harrastusten erikoistumisen sekä koulujen lakkauttamisen myötä lasten liikkuminen on enenevässä määrin riippuvaista vanhemmista. Lasten itsenäinen liikkuminen ja kokonaisaktiivisuus ovat vähentyneet. Aiemman tutkimustiedon perusteella julkisen liikenteen saavutettavuus lisää fyysistä aktiivisuutta ja terveyttä aikuisilla, mutta tutkimustietoa sen vaikutuksista lapsiin ja nuoriin on vain vähän.  

Mikkelin kaupunki on tehnyt vuonna 2017 päätöksen kaikille peruskoululaisille ilmaisesta julkisesta liikenteestä. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ja Aalto-yliopiston tutkimushanke FREERIDE: Lasten itsenäisyys ja tasa-arvo päivittäisessä liikkumisessa ja mitattu fyysinen aktiivisuus Mikkelin ilmainen bussi -kokeilun seurauksena selvittää, lisääkö ilmainen julkinen liikenne 10–12 -vuotiaiden lasten koettua ja todellista itsenäistä liikkumista ja mitattua fyysistä aktiivisuutta. Ilmaisen joukkoliikenteen vaikutuksia tutkitaan kahdessa kaupungissa. Tutkimuskaupunkina on Mikkeli, jossa tarjotaan lapsille ilmainen julkinen liikenne ja verrokkikaupunkina toimii Kouvola, jossa julkinen liikenne on maksullista. Tutkimusoletuksemme on, että mikkeliläisten lasten aktiivisuus on suurempaa verrattuna kouvolalaisten lasten aktiivisuuteen. Oletamme aktiivisuuden lisäyksen tulevan kahdesta lähteestä: lisääntynyt bussin käyttö lisää aktiivista kulkemista pysäkille ja pysäkiltä kohteeseen, ja harrastusten saavutettavuus paranee.  

Tutkimukseen osallistuu noin 400 lasta. Tutkimusmenetelminä käytetään objektiivista fyysisen aktiivisuuden mittausta, PPGis -kyselyjä sekä etnografiaa lasten ja heidän perheidensä arkiliikkumisesta. Tutkimuksen tiedonkeruu on aloitettu maaliskuussa 2020.  

Puheenvuorossamme esittelemme tätä monimenetelmäistä ja -tieteistä tutkimushanketta ja sen ensimmäisiä tuloksia. Tutkimus antaa mitattua tietoa poliittisen päätöksen vaikutuksesta lasten itsenäiseen liikkumiseen. Jos tutkimusoletuksemme pitää paikkaansa, poliittisella päätöksellä voi lisätä lasten itsenäistä liikkumista tasa-arvoisesti kokonaisen kaupungin alueella. 

Sessio II

Torstai 27.8. klo 15:30-17:00.

5. Geographies of encounter – Children in the city of Cape Town

Tiia Talvisara, Vrije Universiteit Brussels, Belgium.

This presentation introduces the master thesis of Urban studies under construction in Vrije Universiteit Brussels, Belgium. Thesis analyses the social encountering of the children in three different colored or black neighborhoods: Lotus River, Ottery and Khayelitsha in the city of Cape Town, South Africa. Analyze is divided in three parts: mapping the places children socialize, identifying the causes that determine the nature of encountering and finally looking at the consequences of these encounters. This is done by qualitative research in summer 2019, including 34 interviews, 50 mental maps made by the children and participant observation through field diary.

6. Lapset ryhmien välisen kontaktin välittäjinä monikulttuurisissa lähiöissä

Paula Paajanen, Tarkastaja, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto.

Tuija Seppälä, VTT, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto.

Eerika Finell, Akatemiatutkija, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto.

Kyselytutkimuksissa ryhmien välisten kontaktien on todettu parantavan ryhmien välisiä suhteita erityisesti, jos kontakti tapahtuu otollisissa olosuhteissa.  Arkielämässä kohtaamiset ovat kuitenkin usein lyhyitä ja arkipäiväisiä ja niitä voi olla vaikea tavoittaa kyselytutkimuksin. Tällaisten kohtaamisten tutkiminen etnografisen lähestymistavan avulla tuo uutta näkökulmaa niiden moninaisuuteen.

Tässä esityksessä tarkastelemme, millaisia kohtaamisia pienet lapset tuottavat maahanmuuttajataustaisille äideilleen valtaväestön tai muiden vähemmistöjen kanssa. Esitys perustuu laadulliseen tutkimukseen, joka käsittelee pienten lasten äitien arkea ja keskinäisiä sosiaalisia suhteita. Aineisto on kerätty vuosina 2018-2019 etnografisin menetelmin kahdessa helsinkiläisessä monikulttuurisessa lähiössä. Se koostuu havainnoinnista leikkipuistoissa, kerhoissa ja muissa äitien ajanviettopaikoissa sekä seurantahaastatteluista, jotka tehtiin samoille äideille (N=24, joista maahanmuuttajataustaisia N=10) kolmesti puolentoista vuoden aikana.

 Analyysimme mukaan monikulttuurinen lähiö tarjoaa mahdollisuuden eri ryhmistä tulevien, samassa elämäntilanteessa olevien äitien kontakteille. Näiden kontaktien syntymiselle lapsilla on keskeinen merkitys. Sen lisäksi, että lasten läsnäolo voi mahdollistaa kontakteja, lapset voivat myös aktiivisesti tuottaa niitä eri ryhmien välille. Lasten tuottamat kontaktit ovat moninaisia, eivätkä aina positiivisia.

Tutkimus on osa laajempaa monimenetelmällistä sosiaalipsykologiaa ja sosiaalipolitiikkaa yhdistävää MAMANET -tutkimushanketta, jossa tutkitaan helsinkiläisten pienten lasten äitien kohtaamisia ja kaverisuhteita. Hanke toteutetaan yhteistyönä Tampereen ja Nottingham Trent yliopistojen välillä. Hanketta rahoittaa Koneen säätiö, Kulttuurirahasto ja Helsingin kaupunki.

7. Kaupunkitila lasten tunteiden säätelyn ympäristönä

Antti Malinen, Tutkijatohtori, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto

Paperissani pohdin kysymystä, miten lapset ja nuoret hyödyntävät kaupunkiympäristöä tunteiden säätelyssään. Otan lähempään tarkasteluun vaikeissa perheoloissa eläneet 1940- ja 50-lukujen helsinkiläislapset. Turvattomuutta, ja usein myös asumisen ahtautta, perheissään kokeneet lapset siirsivät ajankäyttöään kotien ulkopuolelle, ja sekä yhdessä että vertaisten kanssa liikkuvat lapset ottivat kaupunkitilaa haltuunsa mitä moninaisimmilla tavoilla. Kodin ulkopuolella lapset pääsivät pakoon kodin ahdistavaa ilmapiiriä, mutta samalla lapset joutuivat kantamaan enemmän vastuuta omien tunteidensa ja tunnetilojensa säätelystä. Esityksessä muun muassa kysyn, minkälaisia keinoja ja ympäristöjä lapset löysivät positiivisten kokemusten löytämiseen, ja samalla oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen?

Tutkimusaineistona hyödynnän helsinkiläistä lapsuutta käsittelevää kirjallista muistitietoa ja helsinkiläisten kasvatusneuvoloiden asiakaskertomuksia. Kasvatusneuvolassa asioidessaan lapsia haastateltiin ja pyydettiin kertomaan omasta elämästään, ja nämä aikalaiskuvaukset tarjoavat mahdollisuuden tutkia, minkälaisia merkityksiä lapset antoivat erilaisille vapaa-ajan ympäristöille. Hyödynnän tutkimuksessa tunteiden historian teoreettista viitekehystä, ja muun muassa tunnejärjestyksen (emotional formation) ja tunteiden tilallisuuden (emotional spaces) käsitteitä.