5. Ilmiöt kaupunginosien muutoksen tulkkeina

Perjantai 28.8. klo 10:00-11:30.

Työryhmän tarkastelualueena on kaupunginosien muutos ilmiöiden kautta tarkasteltuna. Tarkastelujakso on rajattu alkamaan suuresta lamasta, jolloin voimakkaasti kasvanut työttömyys alkoi eriyttää kaupunginosien kehitystä. Lähiöiden vanhenemisen myötä niihin muuttanut väestö myös vanheni, jolloin esteettömyysnäkökulmat nousivat huomion kohteeksi. Kiinnostavia tarkastelukohteita ovat myös laman aikana valmistuneet lähiöt niiden poikkeavasta asuntorakenteesta johtuen. Kunnat edistivät Ara-vuokratalojen rakentamista 1990-luvun laman aikana, kun muu rakentaminen ei lähtenyt liikkeelle. Vanhojen kerrostalojen peruskorjaamisen edistäminen on ollut lähiökehittämisessä keskeistä. Myös ostoskeskusten taantuminen on koettu tärkeäksi ongelmaksi. Uusien asuinalueiden suunnittelussa ja vanhojen alueiden uudistamisen tarkastelun kohteina voivat olla myös päivittäispalvelujen tarjontaan liittyvien tilojen suunnittelukäytännöt.

Laman kehittyessä kaupungit supistivat palvelujaan. Lama ja sen aiheuttama työttömyys synnytti myös uutta asukkaiden organisoitumista kuten työttömien yhdistyksiä ja asukastalojen perustamista. Internetin leviäminen toi kaupunginosiin uuden edullisen kommunikaatiovälineen.

Lähiöitä on eriyttänyt myös muuttoliike. Maahanmuutto on kasvattanut vieraskielisten osuutta. Paikoin vieraskielisten osuuden kasvu on ollut varsin nopeaa. Eriytyminen on nostanut myös koetun rikosturvallisuuden keskusteluun. Uutena ilmiönä on joissakin lähiöissä tapahtuva disorganisoituminen. Vanhat rakenteet esimerkiksi asukasyhdistykset purkautuvat.

Suuren laman negatiivisia vaikutuksia lieventämään lähiöissä perustettiin Lähiöohjelma, joka käynnistyi Kuntaliitto ja Ara vetoisesti vuonna 1996. Tämä jälkeen ohjelmaa ohjasivat ministeriöt vuodesta 2000 alkaen.

Ilmiöpohjainen tarkastelu tuo julkisen sektorin suunnittelukoneiston rinnalle kaupunginosien asukkaiden omaehtoisen toiminnan ja organisoitumisen. Uusien toimintatapoja tuottavien henkilöiden määrä on pieni suhteessa asuinalueen väkilukuun, mutta toiminnan vaikutukset ovat merkittäviä varsinkin, jos toiminta on pitkäkestoista. Sirkku Wallin on nostanut esille kompleksisuuden asuinalueiden muutoksen tulkinnassa. Wallin tarkastelee kompleksisuutta sekä julkisen sektorin suunnittelujärjestelmissä ja alueen toimijoiden ”itseorganisoitumisessa”.

Karttapohjaiset paikkatietotarkastelut ovat lisänneet ymmärrystä asuinalueiden eriytymisen sosiaalisista vaikutuksista. Niiden kautta voidaan lähiöiden muutosta arvioida entistä tarkemmin pitkinä aikasarjoina. Systeemiajattelu ja verkostotarkastelut ovat myös nousemassa tutkimustoiminnassa selittämään muutosta digitalisaation edistyessä. Helsingin 2011-2016 suunniteltu yleiskaava toteutettiin pikselipohjaisena.

Työryhmään toivotaan esityksiä ja tutkimusesittelyjä, jotka avaavat asuinalueiden muutoksessa ja kehittämisessä ilmiöpohjaisuutta eli uusien asioiden tunnistamista ja niihin tarttumista sekä leviämistä ja elinkaarta. 30 vuoden jakso luo mahdollisuuden tarkastella ilmiöiden syntyä ja elinkaarta sekä niihin liittyvää organisoitumista. Työryhmään halutaan myös tarkasteluja tämän päivän ilmiöistä, jotka liittyvät lähiöiden tulevaisuuteen.

Työryhmän puheenjohtajat:

Eino Rantala, tekniikan tohtori, Ekosto Oy.

Maaria Kuukorento, Teatteritaiteen tohtori, Helsingin kaupunki.

Erik Stenroos, OTK.

Esitykset:

1. SoFy-projekteista osallistuvaan budjetointiin

Hannu Kurki, Erityissuunnittelija, Helsingin kaupunki.

Esitys tarkastelee asuinalueiden kehittämisen osallistumisen ajattelun muutosta 1980-luvulta alkaen. 1980-luvulla käynnistyivät Sosiaalisen ja Fyysisen ympäristön kehittämisprojektit (SoFy), joissa tavoitteena oli osallistaa asukkaita oman alueensa kehittämisessä. Menetelmän kehittämisen keskeinen henkilö oli Pertti Harju. SoFy-hankkeiden kausi päättyi Pertti Harjun kuolemaan ja suureen lamaan.

1990-luvun lama lopetti kuntien ja valtion aktiivisen kauden. Asukkaat aktivoituivat perustamaan Helsingissä avoimia asukastiloja, asukastaloja.

Saksalaisen kaupunkifoorumin idea rantautui Suomeen Helga Fassbinderin kautta 1995. Saksalaistyyppinen kaupunkifoorumi perustettiin 1996 Jyväskylään. Kaupunkifoorumi-idea muuttui aluefoorumiksi asuinalueiden kehittämisen omatoimisen kehittämisen työkaluksi.

Vuonna 1996 käynnistyi valtakunnallinen lähiöohjelma poistamaan laman aiheuttamia ongelmia.

1990-luvun loppu toi asuinalueiden internetkotisivut. Helkan ja Teknillisen korkeakoulun Kotikatu-projektissa kehitettiin asuinalueiden kotisivuille yhteinen formaatti. Sitran Oppivat seutukunnat kehitettiin 2001-2004 kansalaisverkkoja kahdeksassa hankkeessa eri puolilla Suomea. Hankkeen kehittämisideana tulivat julkaisujärjestelmät Helsingin kaupunginosiin.

Helsingin vuoden 2002 yleiskaavassa otettiin huomioon tuoreen maankäyttö- rakennuslain osallistamisnäkökulmat. Yhteistyö kaupungin ja Helkan välillä toimi niin hyvin, että Helka palkitsi kaupunkisuunnitteluviraston vuoden virastona.

Internetin käytön myötä kaupunginosakehittämisajattelu alkoi muuttua systeemiteoreettiseen suuntaan, kun tietoa pystyttiin paremmin hallitsemaan paikallisesti.

Facebook muutti alueiden sisäisen vuorovaikutuksen luonnetta ja samalla näivetti perinteisiä kotisivuja. Helppokäyttöisyys ja tiivis kännykän käyttöön liittyvä kommunikaatio muuttivat vuorovaikutuksen luonnetta ja havainnollistivat paikallisia verkostoja.

Helsinki on hakenut omaa osallistumismalliaan vuodesta 2011 lähtien, josta asti teksteissä löytynyt osallistuva budjetointi. Vuonna 2018 käynnistyneessä osallistavan budjetoinnin pilotissa on päästy vuonna 2020 hankkeiden toteutukseen. Tarkemmat analyysit muutoksesta puuttuvat.

Isossa kuvassa voisi todeta, että 1980-luvun habermassilaisesta ideaalin kommunikaation ajattelusta on siirrytty luhmannilaiseen systeemiteoreettiseen tulkintaan asuinalueen kehittämisessä. Kommunikaatio on edelleen edelleen keskiössä, mutta asuinalueen kokonaisuuden ymmärtäminen korostuu.  Verkostoteorian kehittyminen on auttanut tulkitseman asuinalueiden muutoksen luonnetta entistä yksityiskohtaisemmin.

2. Alueellinen eriytyminen suunnittelun ongelmana – osapuolten ajatuksia visuaalisten tietoaineistojen äärellä

Miliza Ryöti, FM, Tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto, Geotieteet ja maantiede, Spatial policy, politics and Planning -tutkimusryhmä.

Esitykseni perustuu tekeillä olevaan väitöskirjatutkimukseeni, jossa tarkastelen alueellisen eriytymisen hallintaan pyrkivää työtä Helsingin seudun kunnissa ja seudullisessa maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-suunnitelmaprosessissa. Lähestyn alueellista eriytymistä ilmiönä, joka on tiedollisen prosessin avulla tunnistettu ja johon on suunnittelussa tartuttu hallintaa edellyttävänä ongelmana. Tuotettu tieto ja siitä tehdyt tulkinnat muokkaavat käsityksiä ilmiön ongelmallisuudesta ja keskeisistä hallinnan keinoista. Käsitykset rakentuvat sosiaalisena prosessina, johon vaikuttavat myös suunnittelun ja päätöksenteon institutionaaliset rakenteet.

Tutkimusaineistoni muodostuu suunnitteluprosessiin osallistuneiden suunnittelijoiden ja luottamushenkilöiden haastatteluista. Haastatteluissa käytin apuna kartta- ja kuva-aineistoa, jonka avulla tarkastelin suunnittelun ja päätöksenteon tiedollista prosessia ja visuaalisen aineiston siinä saamaa roolia. Haastateltavat tulkitsivat visuaalisia esityksiä, taustoittivat ja selittivät sekä kyseenalaistivat niiden viestiä. Tieto sai merkityksiä suhteessa haastateltavien omaan toimintaan sekä suunnitteluprosessiin laajempana kokonaisuutena. Visuaalinen aineisto toimi keskusteluissa virikkeenä myös suunnitteluprosessin institutionaalisten puitteiden kriittiselle reflektiolle.

Haastattelupuheessa käsiteltiin useita työryhmän kuvauksessa esille nostettuja teemoja, mm. asuntopolitiikkaa, lähiöiden kehittämistä sekä elinvoiman ja hyvinvoinnin kysymyksiä. Niistä puhuttiin joko eriytymisen merkkeinä, eriytymiskehitystä selittävinä tekijöinä tai eriytymisen hallinnan näkökulmasta. Esitykseni keskittyy aineiston analyysiin ja rakentuu haastattelupuheesta nousevien esimerkkien varaan.

Tiedon visuaaliseen esittämiseen sekä visualisointien performatiivisuuteen ja poliittisuuteen liittyvät käsitteelliset näkökulmat ovat keskeisiä työlleni. Tutkimusasetelmani määrittelyssä olen hyödyntänyt institutionaalisen etnografian ja kollektiivisen autoetnografian lähtökohtia, sillä teen tutkimustani ns. toimija-tutkijan kaksoisroolissa. Ammatillisen taustani ansiosta toteutuva pitkäaikainen osallistuminen ja havainnointi yhdessä haastatteluaineiston kanssa muodostavat poikkeuksellisen tiheän konteksin. Aineiston analyysissä olen hyödyntänyt tulkitsevaa politiikka-analyysia.

3. Kaupunkiaktivismi ja osapuolien dynamiikat

Arttu Antila, Maisteriopiskelija, Urban Studies and Planning, Helsingin yliopisto.

Pro gradu -työssäni tullaan käsittelemään kaupunkiaktivismia Helsingissä. Keskiössä on
aktivistien, aktivismien ja kaupungin keskinäiset suhteet. Kaupunki nähdään työssä paitsi
toimintaympäristönä, niin myös toimijana. Näiden keskeisten toimijoiden sekä rakenteiden
keskinäisen dynamiikan tutkimisella Pro gradu-työssä tähdätään ymmärryksen lisäämiseen
yhtäältä kaupungin ja toisaalta aktivistien roolien osalta.

Rooleihin liittyvät erottamattomasti kysymykset omistajuudesta, vallasta sekä vastuusta.
Konkreettisesti on kiinnostavaa pyrkiä ymmärtämään millä tavalla esimerkiksi valta ja
omistajuus sekä sen mukanaan tuoma, tai vähintään siihen olennaisesti liittyvä, vastuu
jakautuvat aktivismeissa kaupungin ja aktivistien kesken.

Matkalla kohti työn keskeisiä tutkimuskysymyksiä, näiden kysymystenasetteluiden
merkittävyys sekä kiinnostavuus perustellaan käymällä läpi kirjallisuutta osallisuudesta ja
demokratiasta. Eri näkökulmien avaamisella, kirjallisuuslähteiden keskusteluttamisen kautta, voidaan toivon mukaan muodostaa tulkintoja tai ehdotuksia aktivismin yhteiskunnalliseen määrittelyyn. Itse työ tullaan silti kehystämään voimavara-ajattelun kontekstiin, jossa aktivismi ymmärretään resurssina.

Resurssiajattelun näkökulmasta pyritäänkin työssä lopuksi luomaan ymmärrystä myös
menestyksekkäiden aktivismien taustalla vaikuttavien sisäisten, ulkoisten sekä toimijoiden
välisten olosuhdetekijöihin osalta. Työn alustavana hypoteesina on ajatus siitä, että eri
toimijoiden rooleilla on merkittävä vaikutus toiminnan sisällön kannalta, sekä että niiden
ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää kirjallisuuden avulla arvokkaaksi määritellyn
ilmiökokonaisuuden jäsentämisessä yhteiskunnallisessa mielessä tarkoituksenmukaisella
tavalla.