Älykaupunki – ilmiö vai kuvitelma?

Älykaupunki on viime vuosikymmeninä noussut maailmanlaajuisesti kaupunkikehittämisen
keskeiseksi konseptiksi. Se lupaa algoritmipohjaisten teknologioiden parantavan urbaanin
ympäristön ja elämän laatua ennen näkemättömin tavoin ja ratkaisevan samalla kaupunkien kestävyyteen ja tehokkuuteen liittyvät ongelmat. Näyttävimmin älykaupunkibrändiä edistävät globaalit teknologiakorporaatiot, kuten Cisco ja IBM, muiden yritystoimijoiden ja julkisen sektorin innokkaalla myötävaikutuksella. Suomessa lähes kaikki suuret kaupungit ovat julistautuneet ’smart citeiksi’, optimismisena tavoitteenaan digitaalisuuden hyödyntäminen vastuullisesta energian tuotannosta ja kestävästä liikenteestä älykkääseen rakentamiseen, jouhevaan terveydenhuoltoon ja demokraattiseen paikallishallintoon.

Samaan aikaan tutkijat eri tieteenaloilla ovat korostaneet älykaupungin kääntöpuolia kiinnittäen kriittistä huomiota sen kaupallis-hallinnolliseen kehittämislogiikkaan ja kaupunkilaisten yhä läpikotaisempaan valvontaan. Oma lukunsa on kritiikki, joka katsoo älykaupunkikehityksen tekevän ihmisistä osan kyberneettistä takaisinkytkennän järjestelmää, kehollistuneita datapisteitä, joiden rooli ei poikkea kaupunkikoneen ei-inhimillisistä osatekijöistä. Ärhäkimmät arvostelijat pitävät smart cityä teknokapitalistisena sumutuksena, joka peittää konseptin intressisidonnaisuuden ja ideologisuuden visualisointien ja korulauseiden alle. Niukalle huomiolle keskustelussa on toistaiseksi jäänyt se, että kaupungin, ’älykkäiden’ teknologioiden ja ihmisten yhteen kietoutuminen tuottaa laadullisesti jotain aivan uutta. Jo nykyiset verkottuneet älylaitteet kytkevät kaupunkilaiset kyberneettisesti toisiinsa, algoritmeihin ja lukemattomiin globaaleihin teknojärjestelmiin ruokkien paikallisesti uudenlaisia urbaanin käyttäytymisen ja kaupunkikulttuurin muotoja. Tulevaisuuden kaupungin osalta esimerkiksi virtuaalinen läsnäolo, kyborgiset ruumiinosat, itsestään muotoutuvat rakenteet, bioarkkitehtuuri, omatoimiset tai biologiset robotit ja oppivan (jopa tietoisen?) keinoälyn sovellukset ovat kehityskulkuja, joiden vaikutusten ennakointi ei koske enää pelkästään tieteisfiktion kirjoittajia.

Kutsumme työryhmään laaja-alaisesti näkökulmia älykaupunkiin ulottuen teknologisista
sovelluksista tulevaisuuden kuvittelemiseen. Keskusteluun ovat tervetulleita asiantuntijat kaikilta aloilta, ja esitykset voivat koskea erilaisia teknologioita, käsitellä urbaania arkea (tai sen kuvitelmia) tai pohtia aihepiiriä teoreettis-filosofisesti. ’Oikeiden’ määritelmien sijaan haluamme työryhmässä ristivalottaa älykaupunkia rakentavassa hengessä mahdollisimman monesta suunnasta.

Työryhmän puheenjohtajat:

Jenni Partanen, Tallinnan Teknillinen Yliopisto/Helsingin yliopisto, jenni.partanen@ttu.ee, +358 40 5184405

Seija Ridell, Tampereen Yliopisto, seija.ridell@tuni.fi

Johanna Ylipulli, Aalto Yliopisto, johanna.ylipulli@aalto.fi

Annuska Rantanen, Tampereen Yliopisto, annuska.rantanen@tuni.fi