4. Tarinoiden kamppailu liikenteestä ennen, nyt ja tulevaisuudessa

Kaupunkiliikenne perustuu paitsi materiaalisiin ratkaisuihin ja infrastruktuuriin, myös kulttuurisiin, keskenään kilpaileviin kertomuksiin siitä, millaisia eri liikennemuodot ovat ja millaista kaupungissa liikkuminen on esimerkiksi tunteiden ja kokemusten valossa. Samalla kilpailevat myös tarinat siitä, minkälaista liikenteen pitäisi olla vaikkapa turvallisuuden ja viihtyisyyden näkökulmista.

Yksityinen autoliikenne vakiintui hallitsevana liikenteen järjestelmänä 1900-luvun aikana pitkin läntistä maailmaa. Samalla katutilasta alettiin kertoa tarinaa autoliikenteen vapaan virran tilana muiden tarinoiden ja käyttötarkoitusten jäädessä marginaaliin. Autoteknologian mahdollistama liikkumisen lisääntyminen onkin usein esitetty edistystarinana niin yksilöille kuin kaupungeillekin. Samalla autoistumisen haittoja on siloteltu erilaisilla tarinoilla. Liikennehistorioitsija Peter Norton on esimerkiksi esittänyt, että autoilua edistäneet tahot osallistuivat menestyksekkäästi tarinankerrontaan: onnettomuuksien selittämiseksi kehitettiin vastuuttoman jalankulkijan tarinallinen hahmo ja autoteollisuus kertoi yhä uudelleen tarinaa luvassa olevista teknisistä innovaatioista, jotka ratkaisisivat kaikki autoilun ongelmat.

Tällä vuosituhannella tarina on saanut uusia muotoja, mutta samalla sen kyseenalaistaminen on vahvistunut. Autoliikenteeseen liittyviä ympäristöongelmia kuten ilmastonmuutosta on ollut vaikea sivuuttaa. Kun on käynyt selväksi, ettei autojärjestelmää ja sitä myöten rajattoman liikkumisen vapauden tarinaa voi ikuisesti laajentaa, myös sosiaaliset ongelmat, kuten liikkumisen epätasa-arvo ovat saaneet lisää pontta.

Monilla kaupunkiseuduilla julkinen liikenne, pyöräily ja kävely ovat ainakin jossakin määrin säilyttäneet asemansa yksityisautoilun rinnalla. Tämä on vaatinut aktiivista yksityisautoilujärjestelmän tarinan kritiikkiä. Varsinkin liikenneaktivistit ovat pyrkineet kehittämään vaihtoehtoisia tarinoita liikenteestä, mutta ovat saaneet julkisuudessa herkästi autovihaajien tarinallisen roolin. Positiivisissa tarinoissa kestävästä kehityksestä korostetaan usein pyöräilyn ja kävelyn tukemista, mutta ollaan arkoja puuttumaan autoilun jatkuvaan kasvuun.

Tässä työryhmässä kiinnostuksen kohteena ovat liikennejärjestelmän hegemoniset tarinat ja niihin historiassa ja nykyhetkessä kohdistunut kritiikki ja esitetyt vaihtoehdot. Keskeistä on myös näiden tarinoiden suhde liikenteen suunnitteluun ja käytäntöihin.

Kutsumme työryhmään esityksiä, jotka käsittelevät esimerkiksi julkista liikennettä, jalankulkua ja pyöräilyä sekä niiden ympäristöjä suunnittelun, politiikan ja julkisen keskustelun teemoina eri paikoissa ja eri aikoina. Esityksissä voidaan myös tarkastella eri ryhmien liikkumisen mahdollisuuksia, liikennejärjestelmän valtarakenteita sekä muutoksen mahdollisuuksia.