Työryhmä on omistettu kaupunkiympäristöjen elinkaarilaadun parantamiselle. Tarkastelussa korostuu se, kuinka moninäkökulmaisuus, joka sisältää monialaisen yhteistyön ja/tai monitieteelliset lähestymistavat, voi luoda uusia mahdollisuuksia kestävän kehityksen tavoitteiden yhä kokonaisvaltaisempaan saavuttamiseen.
Elinkaarilaadulla tarkoitetaan rakennetun ympäristön kykyä täyttää eri osapuolien – esimerkiksi sekä käyttäjän että laajemman kaupunkiyhteisön – vaatimukset koko elinkaarensa aikana, aina raaka-aineiden hankinnasta tai tuottamisesta käyttöön ja loppukäsittelyyn. Elinkaarilaadun käsite tarjoaa kiinnostavan linssin, jonka kautta voidaan tarkastella kestävyyden eri ulottuvuuksia kokonaisuutena läpi rakennetun ympäristön koko elinkaaren.
Työryhmä tarkastelee siirtymistä yksittäistarkasteluista ja osittaisesta optimoinnista kohti kokonaisvaltaisen kestävyyden lähestymistapaa rakennetun ympäristön kehittämisessä. Työryhmässä korostetaan siten myös rakennetun ympäristön elinkaaren monirytmisyyttä ja moniskaalaisuusuutta, esimerkiksi sitä, että jotkin urbaanin ympäristön osat ovat parhaimmillaan lähes ikuisia, mutta vaativat samalla alati ylläpitoa ja muutoksia. Siirtymä kohti elinkaarilaatua nähdään mahdolliseksi saavuttaa vain asiantuntijuuden aloja ylittävän, moninäkökulmaisen yhteistyön kautta.
Tavoitteet:
Työryhmän tavoitteena on lisätä ymmärrystä kokonaisvaltaisen kestävyyden, elinkaarilaadun, merkityksestä kaupunkiympäristöjen suunnittelussa ja kehittämisessä. Ymmärryksen lisäämisen kautta voidaan tunnistaa monialaisen yhteistyön mahdollisuuksia ja haasteita. Aiheen kokonaisvaltaisuuden ja käytännönläheisyyden myötä työryhmä pyrkii edistämään käytännön asiantuntijoiden ja akateemisten tutkijoiden välistä keskustelua sekä monialaista tietojen, näkemysten ja kokemusten vaihtoa.
Aiheet:
• Monialaisen yhteistyön rooli ja merkitys kokonaisvaltaisesti kestävän, elinkaarilaadukkaan rakennetun ympäristön edistämisessä.
• Kehitystyö ja tutkimukset, joissa kestävyyden eri osa-alueiden tarkastelusta on siirrytty kokonaisvaltaisemman näkökulman huomiointiin.
• Kehitystyö ja tutkimukset, jotka keskittyvät rakennetun ympäristön käyttöiän kasvattamiseen ottaen samanaikaisesti huomioon ylläpidon, huollon ja muutoksen mahdollisuudet ja prosessit.
• Käytännön esimerkit monialaisesta yhteistyöstä elinkaarilaadun tai kokonaisvaltaisen kestävyyden parantamiseksi.
• Työkalut ja menetelmät rakennetun ympäristön elinkaarilaadun, kokonaisvaltaisen kestävyyden arvioimiseksi ja seuraamiseksi.
• Haasteet ja ratkaisut monialaisessa yhteistyössä kaupunkiympäristöjen kokonaisvaltaisen kestävyyden kehittämisessä.
Kohderyhmä:
Työryhmä on suunnattu kiinteistö- ja rakennusalan eri näkökulmia omaaville ja eri mittakaavoissa työskenteleville ammattilaisille ja tutkijoille sekä kaikille, jotka ovat kiinnostuneita kaupunkiympäristöjen kestävästä kehittämisestä kokonaisvaltaisesti. Kutsumme työryhmään erityisesti esityksiä, jotka tuovat esiin monialaisen yhteistyön merkitystä, potentiaalia, konkreettisia mahdollisuuksia ja haasteita laaja-alaisen rakennetun ympäristön kestävyyden ja elinkaarilaadun edistämisessä. Etsimme sekä käytännön kehittämiseen että tutkimukseen perustuvia puheenvuoroja.
Liity mukaan keskusteluun siitä, miten voimme monialaisesti ja moninäkökulmaisesti, rakentaa kokonaisvaltaisesti kestävämpiä, elinvoimaisempia kaupunkeja.
Puheenjohtajat
Sini Saarimaa
Rakennustietosäätiö RTS
sini.saarimaa@rts.fi
Muut puheenjohtajat:
Markku Hedman
Rakennustietosäätiö RTS
markku.hedman@rts.fi
Panu Lehtovuori
Tampereen yliopisto
panu.lehtovuori@tuni.fi
Esitykset
1. Johdanto: Rakennetun ympäristön elinkaarilaadun edistäminen vaatii moninäkökulmaisuutta: Nostoja 160 KIRA-alan asiantuntijan Delfoi -tutkimuksesta
Sini Saarimaa, Rakennustietosäätiö RTS
Kiinteistö- ja rakentamisala (myöhemmin KIRA-ala) kohtaa parhaillaan suuria muutoksia, jotka aiheuttavat alan toimijoille haasteita ja mahdollisuuksia. Esitys, joka toimii työryhmässä käsiteltävien aiheiden johdantona, korostaa eri näkökulmien ymmärtämisen ja monialaisen sekä monitieteisen yhteistyön merkitystä alan muutoksessa. Esitystä ohjaa niin kutsuttu elinkaarilaadun näkökulma. Eri kestävyyden osa-alueiden harmoninen yhdistäminen johtaa elinkaarilaadukkaaseen rakennettuun ympäristöön, joka kestää aikaa ja jonka käyttöarvo säilyy.
Esitys pohjautuu Rakennustietosäätiön käynnistämään Ilmiöverkosto -toimintamalliin, joka integroi KIRA-alan tutkimusta sekä käytännön kehitystyötä. Toimintamallissa tuotetaan alan muutoksen tilannekuvaa sen toimijoita yhdistävässä tietoa tuottavassa ja jakavassa verkostossa. Esityksessä avataan tilannekuvaa, joka perustuu laajaan ajantasaisen kirjallisuuden katsaukseen ja kolmivaiheiseen Delfoi-tutkimukseen.
Parhaillaan toteutettavassa Delfoi-tutkimuksessa satakuusikymmentä (160) eri osaamisprofiileja, rooleja ja näkökulmia edustavaa KIRA-alan asiantuntijaa työskentelee iteratiivisesti yhdessä määritellen ja painottaen muutosilmiöitä, jotka uudistavat alaa tulevan 5–10 vuoden aikana. Esitys tarjoaa kattavan katsauksen laajan asiantuntijapaneelin tarjoamiin näkemyksiin, luoden moniulotteisen läpileikkauksen sekä kirjallisuudesta että alalta kerättyihin muutosilmiöihin. Samalla esitys tuo esiin ja asettaa laajempaan alan muutoksen kontekstiin ne aiheet, joita työryhmässä tullaan käsittelemään jatkossa tarkemmin.
2. Kohti tiivistä ja vehreää kaupunkia: Autoliikenteen vähenemisen vaikutukset Helsingin kaupunkirakenteen tiivistymiseen ja katutilaan
Sameli Sivonen, Aalto-yliopisto
Autoliikenteen määrän merkittävä vähentäminen on Helsingissä välttämätöntä, jotta liikennettä koskeviin päästötavoitteisiin voidaan päästä Hiilineutraali Helsinki -toimenpideohjelman tavoitteiden mukaisesti. Tämä mahdollistaa tiiviimmän kaupunkirakenteen, pienempimittakaavaisen mitoituksen katutiloja suunnitellessa sekä rakennetun ympäristön viherryttämistä.
Autoliikenteen keskeinen rooli liikennejärjestelmässä on vaikuttanut merkittävästi kaupunkien hajautumiseen, suurempaan maa-alan käyttöön ja sitä kautta ympäristökuormituksen kasvamiseen. Kun autoliikenteen rooli pienenee, mahdollistaa se maankäytöltään tiiviimmän ja pienimuotoisemman kaupunkirakenteen suunnittelun katutiloista ja kortteleiden tilankäytöstä aina kaupunkirakenteen tasolle. Kasvava kaupunki kamppailee jatkuvasti tilan löytämiseksi uudisrakentamiselle ja kaupunkirakenteen tiivistämiselle. Paljon tilaa vievän liikennemuodon käytön vähentyessä tilaa vapautuu merkittävästi muuhun toimintaan, kuten asuntorakentamiseen tai kasvillisuuden lisäämiseen. Tämä vähentää esimerkiksi painetta rakentaa viheralueille, mikä auttaa vastaamaan ekologisesti kestävämmän kaupunkisuunnittelun tavoitteisiin. Instituutiot, kuten Euroopan unioni, pyrkivät parhaillaan ohjaamaan kaupunkeja lisäämään viherpinta-alaa. Kun kaupungit ovat toipumassa 1900-luvun autokaupunkien ajasta, syntyy tästä otollinen mahdollisuus myös viherryttää olemassa olevaa kaupunkia. Tämä tukee ilmastonmuutokseen sopeutumista niin hulevesien kuin helteidenkin hallitsemiseksi, kun vettä läpäisemätön maanpinta vähenee ja kasvillisuus lisääntyy.
Diplomityössä käydään läpi tutkimuskirjallisuuden, asiantuntijahaastattelujen, kansainvälisten esimerkkien ja Helsinkiin sijoittuvien esimerkkisuunnitelmien kautta autoliikenteen vaikutuksia kaupunkisuunnitteluun sekä sitä, miten autoliikenteen vähentyessä vaikutukset muuttuvat ja aiemmin liikenteen käytössä olevaa tilaa voidaan käyttää uudelleen. Tarkastelua on tehty kolmella tasolla: miten liikennemäärien tarvitseman tilan vähentyminen mahdollistaa kokonaisten uusien kaupunginosien suunnittelun, kun moottoritiemäisiä väyliä voidaan muuttaa katumaisemmaksi ympäristöksi ja paljon tilaa vieviä liittymärakenteita purkaa, miten pysäköintipaikkojen tarpeen vähentyessä ja uudelleenjärjestelyn kautta maa-alaa vapautuu merkittävästi esimerkiksi täydennysrakentamisen mahdollistamiseksi esikaupunkialueilla sekä miten katutilaa voidaan muuttaa paremmin kadun sosiaalisia toimintoja, ilmastonmuutoksen torjuntaa ja kaupunkiluonnon monimuotoisuutta tukevaksi.
2020-luvun alussa aiemmin autoliikenteen käytössä olleen tilan muuttaminen muuhun käyttöön on nouseva trendi kaupungeissa ympäri maailman. Työn tulokset avaavat kiinnostavia näkökulmia siitä, mitä ilmastotavoitteiden mukainen autoliikenteen vähentäminen mahdollistaa Helsingissä. Tämä tuo uusia vaihtoehtoja tarvittavan asuntorakentamisen sijoittamiseksi kasvavassa kaupungissa ja mahdollistaa näin kaupungin kestävän kasvun viheralueita säästäen.
3. Eri näkökulmien haastava yhteensovitus: Jyväskylän luovan talouden keskus
Janne Viitamies, Jyväskylän kaupunki
Jyväskylän ydinkeskustassa sijaitseva keskustakirjaston rakennus halutaan muuttaa luovan talouden keskukseksi, ja tämä suunnitelma edellyttää monien eri näkökulmien yhteensovittamista sekä laajaa monialaista yhteistyötä. Erilaisten tavoitteiden yhteensovitustyö tehtiin hankkeessa, jossa arvoa loi erilaisten sidosryhmien kuten kiinteistökehittäjien, sijoittajien, tapahtumanjärjestäjien, kaupungin kulttuuriyksiköiden, rakennussuojelun viranomaisten, elinkeinopalvelun asiantuntijoiden sekä kulttuurin ja taiteen vapaan kentän toimijoiden yhteistyö.
Hankkeen tavoitteena oli selvittää, miten nykyinen vuonna 1982 valmistunut keskustakirjaston rakennus voidaan säilyttää ekologisista, kulttuurihistoriallisista ja rakennustaiteellisista syistä tavalla, joka luo olemassa oleville tiloille taloudellisesti kestävää uutta toimintaa sekä käyttäjiä ja vuokralaisia. Lisäksi oli ratkaistava keskuksen toiminnan ja tilojen omistajuus.
Eri näkökulmien yhteensovituksessa hyödynnettiin uutta-avaavia menetelmiä, kuten UrbanistAI:n tekoälypalvelua. Kokonaisuudessaan hankkeessa kietoutui yhteen ekologiset, toiminnalliset ja käyttöön liittyvät näkökulmat sekä taloudelliset kysymykset ja rakennusperinnön merkitys.
Keskeinen haaste oli tasapainottaa moninaisia odotuksia rakennuksen käyttötarkoituksenmuutokseen. Eri näkökulmien haastavan yhteensovitustyön ratkaisuksi luotiin samanaikaisesti useita eri aiheita huomioiva toimintasuunnitelma.
4. Moninäkökulmaisesti kohti uudelleenkäytettävien rakennusosien liiketoimintaekosysteemiä
Antti Kurvinen, Tampereen yliopisto
Kolmasosa rakennuksen hiilijalanjäljestä syntyy rakentamisvaiheessa, ja merkittävä osa tästä muodostuu rakennuksen rungon valmistamisesta. Rungon CO2-päästöihin voidaan vaikuttaa materiaalivalinnoilla sekä uusiokäyttämällä rakennuksen osia rakennuksen purkamisen jälkeen. Näin ollen rakennusosien uudelleenkäytön helpottamiseen tähtäävä ”purettavaksi suunnittelu” –konsepti (Design for Disassembly, DfD) voi tarjota konkreettisia mahdollisuuksia rakennetun ympäristön kestävyyden ja elinkaarilaadun edistämiseksi.
DfD-konseptin keskeinen ajatus on pidentää runkorakenteiden käyttöikää suunnittelemalla rakennuksen esivalmistettujen runko-osien liitokset siten, että niiden purkaminen ja kokoaminen uudelleen ei aiheuta huomattavia kustannuksia. Kun uudisrakentamisen osuus globaaleista päästöistä on noin 15 prosenttia ja rakennusten poistuman osuus rakennuskannasta voi kehittyneissä maissa olla yli puolet uudisrakentamisen määrästä, hyvin pitkäaikaisilla runkorakenteilla saavutettava teoreettinen globaali päästövähennyspotentiaali voisi olla yli 5 prosenttia.
Esivalmistettujen elementtien käyttö rakentamisessa on perinteisesti ollut Suomessa yleisin ratkaisu. Myös DfD-ratkaisut voivat tarjota laajaa hyödyntämis- ja vientipotentiaalia jo perinteisellä markkinalla mukana oleville yrityksille, kuten elementtivalmistajille ja suunnittelutoimistoille. Lisäksi arvoketjua täydentävät uudenlaiset toimijat, joiden osaamisen avulla ratkotaan hyödyntämiseen liittyviä tiedollisia ja liiketoiminnallisia haasteita (esimerkiksi uudenlainen liitostekniikka ja uudelleenkäytettävien elementtien säilytys). Yhdessä uudet ja vanhat toimijat muodostavat uudelleenkäytettävien rakennusrunkojen liiketoimintaekosysteemin.
Uudelleen käytettävien komponenttien yleistyminen edellyttää markkinoiden kehittymistä, sillä uusien ja käytettyjen komponenttien toteuttamiseen ja hyödyntämiseen liittyvät arvoketjut puuttuvat. Jo uudelleenkäytettävien rakennusosien käyttökelpoisuuden varmistaminenkin vaatii yhteistyön kasvattamista ja uusia yhteistyöprosesseja eri toimijoiden välillä (esim. DfDrakennejärjestelmä, rakennusosien irrottaminen ja tuotehyväksynnän kehittämistarpeet). Kokonaisen liiketoimintaekosysteemin kehittäminen puolestaan edellyttää laaja-alaisesti syventyvää yhteistyötä eri KIRA-alan toimijoiden välillä. Lisäksi perinteisen rakennusalan osaamisen rinnalle saatetaan tarvita myös uusia taitoja ja yhteistyömalleja.
Keskeisiä ratkaistavia kysymyksiä ovat muun muassa uudelleenkäytettävien osien rakennejärjestelmä, rakennusosien irrottaminen, varastointi ja säilytys sekä logistiikkaketjun, purkumateriaalivirtojen tiedonhallinnan ja markkinapaikkojen kehittäminen. Tässä esityksessä etsitään moninäkökulmaisesti potentiaalista tietä kohti toimivaa DfD-rakennusosien liiketoimintaekosysteemiä.
5. Yhteenveto: Datalla edistetään sekä elinkaarilaatua että yhteistoimintaa KIRA-alalla ja toimialojen välillä
Tommi Arola, Rakennustietosäätiö RTS
Kiinteistö- ja rakentamisala on digivihreän siirtymän kynnyksellä, jossa elinkaarilaatuun kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Mikä on datan rooli tässä — voiko datan tehokas käyttö tehostaa yhteistyötä sekä KIRA-alalla että eri toimialojen välillä parantaen rakennetun ympäristön elinkaarilaatua?
Digivihreän siirtymän ytimessä on ymmärrys, että kestävyys ja digitalisaatio eivät ole erillisiä haasteita, vaan ne ovat toisiinsa kietoutuneita. Rakennetun ympäristön digivihreää siirtymää ohjataan EU-tasolla siten, että Green Deal ja Digital Decade -aloitteita toteutetaan yhtäaikaisesti, jolloin digiosaaminen ja digitaaliset liiketoimintaprosessit ohjataan toimimaan kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä on tärkeää, jotta elinkaarilaadun eri tavoitteiden mittaamista ja datapohjaista ohjaamista voidaan tehdä tavalla, jossa tieto siirtyy tarpeen mukaisesti toimijalta toiselle ja yli elinkaaren eri vaiheiden. Elinkaarilaadun saavuttaminen vaatii monen toimijan yhteistyötä, eikä yksittäinen toimija voi tehdä sitä yksin: ratkaisun tulee olla systeeminen.
Monet elinkaarilaatuun liittyvät tavoitteet vaativat systeemisen muutoksen myötä myös toimialojen laajempaa yhteistyötä. Esimerkiksi EU:n energiasektoriin liittyvä digitalisoinnin edistämisen aloite korostaa sitä, että on kehitettävä yhtenäinen viitekehys datan jakamiselle, joka tukee energiajärjestelmien innovaatioita ja integrointia. Viitekehyksen taustalla on sektori-integraation ajatus, joka kytkee optimoidusti teollisuuden, liikenteen ja rakennusten lämmityksen yhteen. Sektori-integraatio käsittelee datan sujuvaa virtaamista ja edistää eri alojen synergiaa: sitä ohjataan ylätason käyttötapauksilla, joiden kautta tarkastellaan datan saatavuuden, dataan pääsyn ja datan yhteiskäytön aiheita.
Yhteenvetoesityksessä nostetaan esiin, että sektori-integraation ajattelutapaa voidaan soveltaa myös kaupunkiympäristöjen elinkaarilaadun edistämiseen. Yhteenvedossa poimitaan työryhmässä käsiteltyihin aiheisiin liittyviä esimerkkejä ylätason käyttötapauksista, jotka avaavat keskustelun datatarpeista, nykyisistä datalähteistä ja haastavat datan yhteiskäyttöön. Yhteenvedossa korostetaan myös, että kaupunkiympäristöjen elinkaarilaadun kehittämiseksi ja kokonaisvaltaisten kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi joudutaan luomaan uutta datakulttuuria. Modernien teknologioiden hyödyntäminen mahdollistaa sen, että datakulttuurissa voidaan kytkeä yhteen monet eri kestävyyden näkökulmat sekä suunnittelualojen dataperustat.