Sustainable everyday life, participation and well-being in neighbourhoods / Kestävä arki, osallisuus ja hyvinvointi lähiössä

Friday 29.4 at 10.00–11.30

Municipalities for social inclusion. Anti-segregation policies in Finland

Hannu Ruonavaara, Jarkko Rasinkangas & Katriina Rosengren, Department of Social Research, University of Turku

One aspect of urban social inclusion is the low level or even absence of “bad” residential segregation (RS) polarizing the urban area into pockets of advantage and disadvantage. The levels of RS are in Finland internationally low due to quite low income and wealth inequalities as well as the small size of immigrant populations, vulnerable to disadvantage. However, the level of socioeconomic and ethnic RS is expected to be rising, and combating RS is defined as one of the goals of sustainable urban development by the government, as well as many (if not most) urban municipalities in Finland. In this paper, we analyze the anti-segregation policies in the core cities of three largest urban areas, Helsinki, Tampere and Turku, with the help of a typology of anti-segregation policies: mitigating, curative and adaptive. The question we want to investigate is what types of policies central cities in Finland use for preventing segregation. Our data consists of policy documents and interviews of officials in the local governments. In the first stage of analysis, we approach this research material with the help of an elaborate classification grid breaking down the broad types of policy in their components. In the second stage, we try to flesh out the general observations from the first stage by taking a more detailed look at the primary data.

Attributes of comfortable living environments in five Finnish cities and suburbs

Tytti P. Pasanen, Timo Lanki, Taina Siponen, Anu W. Turunen, Pekka Tiittanen, Tarja Yli-Tuomi & Jaana I. Halonen, Finnish Institute for Health and Welfare (THL)

Neighbourhood satisfaction tends to positively correlate with overall quality of life. It has generally been explained by individual, household and a variety of neighbourhood factors such as safety, low noise levels and recreation facilities.

We analysed survey responses collected from urban centres and suburbs in five Finnish cities (n=2057; response rate 34%) in 2021 using bivariate methods. Overall, 79% of the respondents considered their living environments comfortable or very comfortable. Of individual factors, greater neighbourhood comfort was associated with older age and being employed or retired (vs. unemployed or a student). Dwelling conditions such as owning one’s dwelling, living in a detached house, and having a green view from home showed associations with greater neighbourhood comfort. In terms of perceived attributes, neighbourhood comfort was most strongly correlated with satisfaction with general safety (Spearman’s r=.39), green areas (r=.32), low noise levels (r=.30), and cleanliness (r=.30). Finally, possibility to influence the decisions regarding one’s residential area was positively but weakly correlated with higher evaluations of neighbourhood comfort (r=.23).

The results concur with previous international studies by indicating that perceived safety, low noise levels and green spaces are relevant in terms of neighbourhood comfort. Upcoming analyses will examine these relationships with multivariate models and examine the role of objective neighbourhood attributes.

HYVIÖ: Spatial information and residents’ experiences for development of comfortable living environments Funder: The Housing Finance and Development Centre of Finland

Ilmastonmuutosasenteet suomalaisissa kaupungeissa ja lähiöissä

Joonas Salmijärvi, Geotieteiden ja maantieteen osasto, Helsingin yliopisto

Ilmastokriisin kiihtyessä tarve arkisen elämämme ja toimintatapojemme muuttamiseksi vähäpäästöisiksi on suuri. Suomessa jopa kaksi kolmasosaa kulutusperustaisista päästöistä aiheutuu kotitalouksissa, ja tuotantoperustaisestikin suurin päästölähteemme on kuluttajille lämpöä, sähköä ja polttoaineita tuottava energiasektori. Sekä tutkimuksessa että päätöksenteossa on siis kova tarve ymmärtää, miten valmiita ja halukkaita yksilöt ja kotitaloudet ovat siirtymään kohti kestävämpää arkea. Tähän tiedontarpeeseen vastaavat kansalaisten ilmastonmuutosasenteita käsittelevät tutkimukset.

Ihmismaantieteellisestä näkökulmasta ilmastoasenteiden mittaaminen ja vertaileminen sosiodemografisiin ja/tai psykologisiin taustatekijöihin sivuuttaa merkittävän yhteiskunnallista todellisuutta jäsentävän ulottuvuuden eli spatiaalisuuden. Kun ihmiset elävät, kokevat ja toimivat aina tietyissä paikoissa, he myös muodostavat asenteensa ja käsityksensä maailmasta aina niissä ja osana niitä. Esimerkiksi poliittisessa maantieteessä asuinpaikan ja paikallisen kontekstin merkityksestä yhteiskunnallisia kysymyksiä koskeviin asenteisiin on olemassa empiiristä tutkimustietoa. Ilmastonmuutosasenteista sitä on hyvin vähän. 

Monitieteisessä DeCarbon-Home-tutkimushankkeessa olemme kiinnostuneita siitä, voidaanko suomalaisten ilmastonmuutosasenteissa ja ilmastoviisaan asumisen preferensseissä havaita alueellisia eroja ja mahdollisia naapurustovaikutuksia. Kaupunkiseutujen kiihtyvän segregaation vuoksi olemme erityisen kiinnostuneita 1960‒70-luvulla rakennettujen lähiöiden asukkaista ja heidän asenteistaan suhteessa muihin kaupunkiseutujen asukkaisiin sekä myös maaseudulla asuviin. Tätä varten olemme juuri keränneet laajan kansallisen kyselyaineiston, jota olemme parhaillaan analysoimassa. Tässä esityksessä käyn läpi sekä aiempaa tutkimusta asuinalueen tai paikallisen kontekstin merkityksestä yhteiskunnallisia kysymyksiä koskeviin asenteisiin että esittelen alustavia havaintoja uunituoreesta kyselyaineistostamme.

Modes of community-making and participation in the neighbourhoods of Multisilta and Peltolammi

Pauliina Lehtonen, Tampere University

Current research has recognised that residents’ possibilities for participation in neighbourhood development are lower in neighbourhoods associated with financial and social segregation than in areas with better levels of well-being. However, even disputed neighbourhoods can be places for diverse modes of community-making and participation. This abstract presents early findings from a research project “Ecosocial well-being and inclusion. New dynamics of urban segregation” (EKOS) that investigates what everyday and urban policy solutions can be used to strengthen the eco-social well-being and inclusion of residents and reduce urban segregation. The abstract discusses how people living in the suburbs can participate in and influence sustainable urban development. The abstract focuses on people’s own perceptions and experiences of inclusion, well-being and their components in the neighbourhoods of Multisilta and Peltolammi in Tampere.

Maahanmuuttajataustaisille yrittäjille räätälöity osallisuusprosessi Kontulan ostarilla

Eveliina Harsia & Pilvi Nummi, Aalto-yliopisto

Suomessa muunkielinen väestö on aliedustettuina vuorovaikutteisessa kaupunkisuunnittelussa. Maahanmuuttajien määrä on toistaiseksi suhteellisen pieni eikä heidän osallisuutensa kaupunkisuunnittelun prosesseihin ole ollut keskeinen kysymys. Viimeaikaiset suunnitteluprosessit esimerkiksi Itä-Helsingissä ovat nostaneet kysymyksen monikulttuurisuuden huomioon ottamisesta suunnittelussa. Tässä paperissa kysymme, miten parantaa osallistiedon edustavuutta yhden vaikeasti tavoitettavan osallisryhmän, maahanmuuttajataustaisten yrittäjien, osalta?

Tutkimme tätä osallisuuden haastetta osallistavassa toimintatutkimuksessa Kontulan ostoskeskuksessa. Kontulassa vieraskielisten osuus väestöstä on yli 30%. Kontulan ostarilla lähes puolessa 80 liiketilasta toimii maahanmuuttajataustainen yrittäjä. Kyseessä on keskeinen toimijaryhmä alueella, mutta marginaaliryhmä, kun tarkastellaan käynnissä olevaan kaupunkisuunnitteluun osallistuvia.

Tavoitteenamme oli sekä ymmärtää osallistumisen esteitä maahanmuuttajayrittäjien näkökulmasta että kehittää toimintatapa, jolla yrittäjien osallisuus paikkaan ja suunnitteluun voidaan tehdä näkyväksi ja ymmärrettäväksi yleisesti käytössä olevia osallistamismenetelmiä soveltaen. Tähän kuului esimerkiksi informoiminen monikielisesti suunnittelusta ja osallistumisesta; rakensimme yhteiskehittämisprosessin kautta monikielisen karttakyselyn, joka toimi sekä nettikyselynä että haastatteluiden dokumentointiin; tarjosimme yrittäjille erilaisia tapoja vastata kyselyyn.

Osallislähtöisesti pystymme keräämään tietoa, joka kuvaa suunnittelussa marginaalissa olevan ryhmän tarpeita. Tutkimuksemme osoitti, että yrittäjät haluavat osallistua suunnitteluun. He eivät ole kulttuurisesti yhtenäinen osallisryhmä, mutta heitä yhdistää monet osallistumisen esteet kuten yrittäjyyden asettamat aikataulut sekä vieraskielisyys. Kohtaamisen tärkeys korostui. Yrittäjät, jotka halusivat osallistua, halusivat keskustella ja vastata kyselyyn tulkin avustuksella. Toisaalta kohtaaminen oli tärkeää myös informaation kerääjälle: keskustelun ja muistiinpanojen avulla ymmärrys ja olennaiset asiat suunnittelun näkökulmasta välittyivät aineistoon.

Tulosten perusteella väitämme, että nykyisiä osallistumisvälineitä voidaan käyttää uudella tavalla monikielisessä ja monikulttuurisessa kontekstissa. Menetelmien mukauttaminen tilanteeseen edellyttää ennen kaikkea asettumista kohderyhmän asemaan sekä heidän osallistumisensa ja arkielämänsä haasteiden ymmärtämistä.