Yhteistyö- ja oppimisprosessit kaupunkien kestävyysmuutoksen vipuvartena

Perjantai 29.4 klo 14.00–15.30

(Uudelleen) määrittyvät alueellisuudet – monitaiteinen kevätkoulu Narvan kaupunkiympäristön lukemisen sekä yhteen tulemisen paikkana ja menetelmänä / Reconfiguring Territories – Spring School in Narva

Tommi Vasko & Kaisa Karvinen

Esittelemme ja tarkastelemme työpajamuotoista (Re)configuring Territories – (Uudelleen) määrittyvät alueellisuudet -kevätkoulua kaupungin kestävyyteen liittyvien piilevien työskentelytapojen ja konfliktien esiin nostamisen alustana.

(Re)configuring Territories on kolmivuotinen tutkimushanke, jossa taiteilijat, tutkijat ja suunnittelijat lähestyvät tilaan ja kaupunkiin liittyviä kysymyksiä intensiivisen, viikon kestävän kevätkoulun, osallistavan roolipelin sekä residenssityöskentelyn kautta. Esityksessämme määrittelemme kevätkoulun feministisenä ja uusmaterialistisena tutkimusmenetelmänä, joka koostuu paikantumisen harjoitteista, työpajamuotoisesta kaupunkitutkimisesta, sekä jaetun arjen ylläpitämisestä residenssirakennuksessa. Kevätkoulun tutkimuksen keskiössä ja tutkimuksen kontekstina on Narvan kaupunki, sen tilat sekä kaupungin sijoittuminen Itämeren alueelle, Viron ja Venäjän rajalle.

Esitelmässämme tarkastelemme, minkä luonteista tietoa kevätkoulun intensiivinen yhdessäolo tuottaa ja millaisia haasteita ja mahdollisuuksia syntyy, kun tutkimus ja tekeminen tapahtuu kaupungin hallinnollisen organisaation ulkopuolella yhteisesti jaetussa ja yllapidetyssä ympäristössä. Millaisia kaupungeillekin ominaisia konflikteja työskentelytapa on tuonut esiin? Miten arjen järjestäminen ja maailman hahmottaminen liittyvät toisiinsa?

Ydinkeskustan kestävä tulevaisuus -hanke /Collaborative project on the sustainable future of city centres    

Janne Viitamies, Katariina Valtonen & Paula Julin

Kaupunkikeskustan kehittäminen voidaan nähdä osaltaan ratkaisuna maailmanlaajuiseen kestävyyshaasteeseen. Kestävyys on ns. ilkeä ongelma, joka vaatii yhteistyötä ja monialaisuutta.  Hankkeessa kehitetään ratkaisuja ja yhteistyökäytäntöjä kaupunkikeskustojen kestävyyden kehittämiseen tarkastellen työtä samaan aikaan tutkimuksellisella otteella.

Vilkas kaupunkikeskusta nähdään hankkeessa kehitysalustana ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden toteuttamiselle. Kuusi kaupunkia muodostaa aiheen ympärille teemaverkoston, jonka toimintaa Keski-Suomen liitto rahoittaa Valtioneuvoston päätöksellä vuosina 2022 – 2023.  Hankkeessa paneudutaan seuraaviin kestävyyden teemoihin: kiertotalous, uusyrittäjyys ja uudet työmuodot, kevyen liikenteen ratkaisut sekä monikulttuurisuus ja kohtaaminen. Kukin kaupunki vastaa omalla alueellaan yhden käytännön kehittämisprosessin alueellisesta toteutuksesta: 1) kulttuurin, käsillä tekemisen ja vastuullisten kuluttajapalveluiden uusi liiketoimintamalli (Jyväskylä), 2) kestävät kaupunkilogistiikan ratkaisut (Oulu), 3) kevyen liikenteen edistämisratkaisut (Lahti) sekä 4) nykyaikaisen ja kestävän torikaupan ja kaupunkitilan ratkaisut (Kuopio, Lappeenranta ja Kouvola). Verkoston kautta kaupungit osallistuvat muiden kaupunkien kehittelytyöhön toisiltaan oppien.

Tavoitteena on vakiinnuttaa kaupunkien välinen keskustakehittämisen verkosto pysyväksi toiminnaksi.  Hankkeen tuloksena kuvataan toteutunut verkostomainen toimintamalli, jossa monialainen työ ja yhteistyö korostuvat kestävyyden edellytyksenä.  Projektin vaikuttavuus laajenee, mikäli toimintamallin käyttö leviää Suomessa. Tasapainoisessa Suomessa kaupungit tarjoavat kauttaaltaan kestävän kaupunkikeskustan kohtaamis- ja markkinapaikaksi. Hanke myös tiivistää yhteistyötä kaupunkiorganisaatioiden ja keskustayhdistysten välillä.

Verkostomaisen toimintatavan vakiintumistavoitetta palvelee tutkimuksellinen toiminta. Työ dokumentoidaan, kuvataan ja analysoidaan toimintatutkimuksen keinoin. Kysymme, miten kaupungit voivat kumppanuudessa kehittää kestäviä kaupunkikeskustoja aiempaa vaikuttavammin. Seuraamme, miten hankkeeseen osallistuvat organisaatiot oppivat toisiltaan, mitä kannustimia ja esteitä voidaan tunnistaa ja miten kansallisen tason yhteistyöhanke tukee kestävyyskehitystä.

What is Holding Back the City-Regional Collaborative Processes? Reflections from MAL 2019 Planning Process

Oya Duman

City-regional collaboration between different sectors as well as different planning levels is deemed a must-have approach in achieving sustainable urban development goals across varying governance contexts. Nevertheless, irrespective of how commonly acknowledged the need for city-regional collaboration is, effective city-regional collaboration processes have been challenging. Against this background, MAL 2019 planning process (i.e., the first planning process that brings land use, housing and transport planning issues into one joint planning process in Helsinki Metropolitan Region) is analysed in this case study research to reveal underlying mechanisms that hold back this collaborative process. The findings are presented in terms of planning context-related challenges (e.g., historical path dependencies and different political climates in participating municipalities), organisational challenges (e.g., lack of resources allocated to collaborative processes) and actor-level challenges (e.g., interrupted learning processes due to high employee turnover and importance of building trust among planning actors). Finally, this research suggests that participating municipalities and other organisations would benefit from focussing on identifying what is the required and achievable kind of collaboration process, rather than superficial assumptions of how an “ideal” collaboration process should look like.

Hyviä käytäntöjä skaalaamalla kohti uutta normaalia? / Towards a New Normal by scaling good practices

Kaisa Schmidt-Thomé & Jani Päivänen

Hyviksi havaitut kestävän kehityksen käytännöt voivat tulla aiheesta kiinnostuneiden piirissä nopeasti tunnetuksi – ainakin pintapuolisesti. Joistakin menestystarinoista (Ii!) saattaa tulla jopa kansainvälisen uutiskynnyksen ylittäviä, “viraalisia” viestejä (kuten kävi kunnalle nimeltä Ii BBC:n visiitin jälkeen). Käytäntöjen skaalaamisen tie on usein vähemmän hohdokas ja paljon verkkaisempi. Vaikka toisaalla hyväksi havaittu käytäntö tuntuisi intuitiivisesti olevan se, mitä omassakin kaupungissa tarvitaan, vaatii sen soveltaminen kuitenkin aiempien oppien sisäistämistä ja uutta tulkintaa.

VIPU-hankkeessa rakennettu hyvien käytäntöjen skaalausmalli toi skaalaukseen hieman kättä pidempää – kestävän kaupunki- ja kuntakehityksen vipuvarsia. Hanke kokosi hyviä käytäntöjä temaattisiksi kokonaisuuksiksi ja järjesti näiden sisältöjen ympärille tapaamisia, joissa käytäntöjen “omistajat” avasivat onnistumisten taustoja potentiaalisille omaksujille. Hanke loi myös hyvien käytäntöjen kriteeristön ja ryhditti skaalauksen käsitteistöä. Hyvien käytäntöjen vaikuttavuutta kestävyystieteiden näkökulmasta eritellyt typologia (Lam et al. 2020) toimi pohjana hankkeen omalle skaalaustypologialle, jossa kolme eri skaalauksen muotoa ovat dynaamisessa suhteessa toisiinsa. Typologia sekä selkeyttää käsitteistöä että auttaa erittelemään yksittäisiä hyviä käytäntöjä ja niiden skaalaushaasteita kaupunkien keskinäiseen yhteistyöhön sopivan yleisellä tasolla.

Hankkeellemme ei tullut suurena yllätyksenä, että onnistumisten takana ovat innostuneet ja työhönsä sitoutuneet ihmiset. Näiden kestävän kaupunkikehityksen portinvartijoiden kautta saadaan esiin hyvien käytäntöjen ytimessä olevat toimintatavat ja niiden syntyyn johtaneet oivallukset. Tätä pääomaa pitäisi sitten pystyä siirtämään kaupungista toiseen ja edelleen valtavirtaistamaan. Kaupungeille tarjoutuu mahdollisuuksia tähän esimerkiksi kaupunkiverkostojen, kansallisten ohjelmien ja kansainvälisten hankkeiden kautta. Myös alakohtaisilla verkostoilla ja kollegiaalisilla suhteilla on tässä merkitystä. 

Monitasomallin termein (esim. Geels 2002) kestävyysmurroksen vauhdittamisesta on tultava regiimitason asia. VIPU-hankkeen tulosten valossa on kuitenkin kysyttävä, miten kaupunkien on rajallisilla resursseillaan mahdollista jatkuvasti uudistaa kaikkea toimintaansa kestävämmälle pohjalle. Yksi vastaus lienee vanhan karsiminen uuden tieltä X-käyrämallin (Loorbach et al. 2017) mukaisesti. Ajan myötä, kun vallitsevalle regiimille kypsyy vaihtoehtoja, paine regiimin uudistamiseksi kasvaa ja sen perusta huojuu. Uuden kestävämmän normaalin synty voi olla kaoottinenkin prosessi, kun tarjolla olevista varhain kypsyneistä elementeistä kuroutuu uusi regiimi. Vanhasta jää vain käyttökelpoinen aines, joiden joukossa lienevät myös VIPU-hankkeen tunnistamat hyvät käytännöt.