1. Digitalisaatio ja kaupunkitieto

Digitalisaatio muuttaa yhteiskuntaamme nopeasti. Uudenlaiset sähköiset palvelut voivat
nopeuttaa ja helpottaa kaupunkilaisten palvelujen saatavuutta. Samalla pohdittavaksi nousee kysymyksiä palvelujen saavutettavuudesta ja helppokäyttöisyydestä, tietosuojasta ja tietoturvasta sekä digitaalisten palvelujen kehittämiseksi tarvittavasta tietopohjasta.

Työryhmässä tarkastellaan uusien kaupunkitutkimukseen ja tilastointiin sekä tiedolla johtamisen tueksi tarjolla olevien digitaalisten aineistojen mahdollisuuksia ja haasteita. Esille ovat nousseet esimerkiksi kaupunkien eri palvelutoimintojen kautta kertyvät aineistot, sosiaalisen median aineistot, puhelinoperaattoreiden kerryttämä data, sekä erilaisten anturien ja kameroiden kautta kerättävät tiedot. Monissa suomalaisissa kaupungeissa laaditaan datastrategioita, joiden avulla näitä aineistoja pyritään saamaan systemaattisesti tietotuotantoon ja sitä kautta myös käytäntöön. Odotukset ovat varsin korkealla ja samalla toiveena on, että kaupunkitiedon pariin tulee uudenlaisia tapoja tuottaa tietoa ja tehdä analyyseja.

Mitä mahdollisuuksia raakadata ja muut vastaavat uudet aineistot tarjoavat, mitä odotuksia niihin kohdistuu, ja miten näitä aineistoja voidaan saada tutkimuksen pariin? Entä mitä mahdollisia ongelmia – kuten tietosuojakysymyksiä – tulee samalla ratkottavaksi? Tuleeko aineistojen mukana myös uudenlaisia tutkimusotteita ja tutkijaryhmiä kaupunkitutkimuksen kentällä? Millaisia kokemuksia digitaalisten aineistojen parissa on saatu, ja miten aineistoja on konkreettisesti hyödynnetty? Millaisesta ilmiöstä kaiken kaikkiaan on kysymys? Entä minkälaisiin kysymyksiin digitaalisten aineistojen hyödyntämisessä ja niihin pohjautuvien palveluiden tuottamisessa tulisi kiinnittää kaupunkilaisten näkökulmasta huomiota? Onko meillä väestöryhmiä, jotka ovat vaarassa jäädä kehityksen ulkopuolelle?

Työryhmän puheenjohtajat:

Timo Cantell, kaupunkitietopäällikkö, Helsingin kaupunki.

Katja Vilkama, kaupunkitutkimuspäällikkö, Helsingin kaupunki.

Esitykset:

22.4. klo 13:15 – 15:00 Sessio II / Session II

1. Digitalisaatio ja kaupunkitieto: Case Espoo

Minna Joensuu, Espoon kaupunki.

Espoon kaupunki käynnisti huhtikuussa 2017osana 6Aika: Avoin osallisuus ja asiakkuus -kärkihanketta projektin, jonka tavoitteena oli kehittää ratkaisu, jonka avulla voidaan systemaattisesti kerätä ja analysoida tietoa asiakkaista ja jota niin kaupunki kuin sidosryhmätkin voisivat hyödyntää palvelujen kehittämisessä. Syntyi asiakkuustiedon tuottamisen ja hyödyntämisen käsikirja, jonka tavoitteena on toimia tiedon jalostuksen ”käsikirjana ja oppaana”, edesauttaa tiedon jalostusprosessin systemaattista läpivientiä ja ohjeistaa tietosuojan ja tietoturvan mukaisen toimintaan.

Projekti toteutettiin yhdessä eri asiantuntijoiden kanssa ja projektia tukivat eri osatoteutukset, kuten esimerkiksi lastensuojelun monirekisteripilotti ja Tieto Oyj:n kanssa tehty tekoälykokeilu.

Espoon ja Tiedon tekoälykokeilu oli ainutlaatuinen, sillä yhtä laajaa julkishallinnon asiakkuusdataa ei ollut koskaan ennen yhdistetty ja analysoitu tekoälyllä. Lähtökohtana oli testata, onko tekoälystä apua palvelujen kohdentamiseen ennaltaehkäisevästi. Vastaus on vahva kyllä. Kokeilu kuitenkin osoitti myös kaupungin työntekijöiden osaamisen hyödyntämisen tärkeyden.

Lastensuojelun monirekisteripilotissa on eri rekisteriaineistoja yhdistämällä opittu lisää palveluiden kohdentumisesta ja asiakaspoluista. Oppien pohjalta palveluita on muokattu vastaamaan aiempaa paremmin kaupunkilaisten tarpeita tilanteessa, jossa maahanmuutto muokkaa nopeasti ja voimakkaasti kaupungin väestörakennetta. Lastensuojelun raskaiden palveluiden käyttöä ehkäisevät kevyemmät palvelut ovat tavoittaneet maahanmuuttajaperheet paremmin ja tuottaneet parempia tuloksia. Sijoituksissa vastaanottokoteihin vieraskielisten osuus laski vuodessa yli kaksikymmentä prosenttiyksikköä.

Espoon kaupunki on pyrkinyt vastaamaan sektorirajat ylittävän kotoutumisen edistämisen haasteeseen käynnistämällä vuoden 2019 alussa maahanmuuttajien osaamiskeskustoiminnan, jonka tavoitteena on tukea työttömien maahanmuuttajien pääsyä ammatilliseen koulutukseen ja parantaa heidän työmarkkina-asemaansa. Kehityshankkeen oppien perusteella Espoon kaupunki on aloittanut osaamiskeskuksen yhteydessä tutkimuksen, jossa tarkastellaan osaamiskeskuksen vaikutuksia tutkivan, ennustavan ja ohjeellisen analytiikan osalta.  Viiden vuoden aikana kerätyn datan avulla voidaan diagnostisesti tarkastella, mitkä tekijät vaikuttivat kotoutumiseen ja työllistymiseen Tutkimuksessa on eksploratiivinen osuus, jossa tarkastellaan kotoutumisen ja työllistymisen tekijöitä yleisemmällä tasolla sekä fokusoitunut osuus, jossa keskitytään osaamiskeskuksen vaikutuksiin.

2. Digikuilu Helsingissä ja muualla Suomessa

Nina Ahola & Jukka Hirvonen, Helsingin kaupunki, Kaupunkitutkimus ja -tilastot.

Julkisia palveluja digitalisoidaan enenevästi, esimerkiksi Helsingissä digitalisaatio on mukana kaupunki­strategian tavoitteissa. Tällä kehityksellä voi olla myös varjopuolia, jos osa asukkaista uhkaa jäädä sen vuoksi kokonaan osattomaksi palveluista tai kokee palvelujen käytön aiempaa hankalammaksi. Tätä ilmiöitä voidaan kutsua digitaaliseksi syrjäytymiseksi tai digikuiluksi. Esityksessä tarkastellaan tätä teemaa sekä taustakirjallisuuden että Tilastokeskuksen koko Suomesta keräämän survey-aineiston pohjalta. Tutkitaan, kuinka monella ja mihin ryhmiin kuuluvilla on suurin riski syrjäytyä digitaalisista palveluista kokonaan tai ainakin kokea niiden käytössä vaikeuksia. Tarkastelussa ovat mm. ikäryhmät, koulutustasoryhmät, miehet ja naiset sekä urbaanisuusaseeltaan erilaisilla paikkakunnilla asuvat. Logistisella regressiolla tutkitaan eri taustamuuttujien selitysvoimaa digikuiluriskiin, kun muita selittäjiä vakioidaan. Tulosten mukaan riskiä selittää vahvimmin ikä ja toiseksi vahvimmin koulutustaso. Myös asuinpaikan urbaanisuudella on heikkoa selitysvoimaa, kun taas sukupuoli ei ole merkitsevä selittäjä.

3. Hyvinvointiympäristön monialainen mallintaminen StrateGIS-työkalulla

Maija Tiitu, Arto Viinikka ja Heli Suuronen. SYKE, HYMY-hanke.

Kunnilla ja kaupungeilla on merkittävä rooli asukkaiden hyvinvoinnin edistämisessä. Hyvinvointia edistetään edelleen usein sektorikohtaisesti, minkä takia erityisesti elinympäristöön liittyvät hyvinvointinäkökulmat saattavat jäädä puutteellisiksi kuntien hyvinvointityössä. Elinympäristön ja hyvinvoinnin välisen suhteen tutkiminen on jo lähtökohtaisesti poikkisektoraalista ja edellyttää hyvin erilaisten hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden tunnistamista. Asuinympäristön hyvinvointivaikutuksia on aikaisemmin tutkittu mm. ympäristöterveyden käsitteen kautta, jolloin tutkimuksen mielenkiinnon kohteena ovat esimerkiksi ympäristön saastumiseen liittyvät fysikaaliset ilmiöt ja niiden terveysvaikutukset. Laaja-alaisessa hyvinvoinnin määritelmässä tunnistetaan myös ympäristön toiminnalliset, psyykkiset, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät. Hyvinvointivaikutukset ilmenevät myös epäsuorasti ja teoreettinen lähestymistapa ja menetelmät vaikuttavat mittaamisen tuloksiin.

Elinympäristöön liittyvien tutkimus- tai suunnitteluongelmien ratkaisu vaatii monien vaikuttavien tekijöiden huomioimista eri suunnittelutasoilla. Hyvinvointiympäristön tietopohjan mallintaminen ja hyvinvointijohtamisen kehittäminen (HYMY) -verkostohankkeessa edistetään väestön hyvinvointia kaupunkisuunnittelun keinoin. Hankkeessa yhteiskehitettiin elinympäristön tarjoamia hyvinvointitekijöitä paikkatietopohjaisesti StrateGIS-työkalun avulla yhdessä tutkijoiden ja pilottikaupunkien toimijoiden kanssa. Työkalu on monikriteerimenetelmä, jossa eri sektoreiden toimijat tunnistavat ja arvottavat hyvinvointitekijöitä, ja tekijät viedään myös kartalle. Lopputuloksena tuotettiin karttavisualisointeja, jotka kuvaavat ympäristön hyvinvointitekijöiden alueellista vaihtelua. Tuloksia voidaan hyödyntää erilaisissa suunnittelu- ja päätöksentekotilanteissa ja päivittää jatkossa esimerkiksi strategisten painopisteiden muuttuessa.

 

4. Engaging the Public with Data through Participatory Processes

Annika Wolff, Antti Knutas and Anne Pässilä. The ParCos-project: https://parcos-project.eu/

The ParCos project explores participatory approaches to science communication and novel ways to engage the general public in the interpretation of data. The main premise of ParCos is that data and other forms of evidence should be both easy and enjoyable to use, to encourage the public to add their voice and important local knowledge to scientific debate. Combining data literacy techniques and arts-based methods, data will be embedded alongside different forms of storytelling, through popular media such as television broadcast, social media, games, VR/AR and even AI chatbots to scaffold its use and support interpretation.

In a smart city, such approaches are becoming more critical.  Smart city initiatives are increasingly aware that the greatest success in identifying and innovating solutions to urban issues requires close collaboration between municipalities, researchers and the local communities who live and work in the city. This is because the interpretation of urban data – which is a valuable resource to support such activities – benefits from a range of expertise, which includes local knowledge about the place from where data has been collected.  Engaging the public in interpreting data is not straightforward, as there are many barriers against its use, even when data is readily available it can be hard to interpret, lack critical information about when or why it was originally collected and is often presented in ways that make its use unnecessarily hard.  Therefore, ParCos finds approaches to overcome these barriers.

 

5. Applying Big Data to Understand Urban Segregation in Activity Spaces

Kerli Müürisepp, University of Helsinki, Digital Geography Lab, Finland

Olle Järv, University of Helsinki, Digital Geography Lab, Finland

Tuuli Toivonen, University of Helsinki, Digital Geography Lab, Finland

Tiit Tammaru, University of Tartu, Department of Geography, Estonia

Alongside with the ‘mobility turn’ in social sciences, a strand of research has emerged which argues that urban segregation studies should broaden their scope beyond residential neighbourhoods, and take into account individuals’ whole activity spaces. This new strand – activity space segregation research – aims to reveal structural differences in spatial mobility and daily locations of individuals with different cultural, social and economic backgrounds. As both researchers and practitioners have recognized the importance of understanding individuals’ segregation experience throughout their daily life, the number of published studies on the phenomenon has increased considerably in recent years. Nevertheless, the majority of the research still seems to be methodologically explorative, i.e. widely diverse in terms of applied approaches, methodologies and data sources.

We conducted a systematic literature review of over 60 scientific articles to examine the methodological application of the activity space concept in existing segregation studies. Above all, we aimed to identify what approaches, methods and data sources have been applied to draw linkages between the traditions of human mobility studies and urban segregation research. We found that the emergence of various big data sources have significantly broadened the possibilities for empirical investigation of segregation in people’s daily lives, and therefore contributed to developing the theoretical foundations of the activity space segregation research. In our presentation, we will demonstrate the application and contribution of different big data sources (mobile phone data, social media data, GPS-tracking data) to segregation research, giving special attention to the opportunities and challenges this entails for policy-making.