9. Kestävyysmuutos, uudistumisen pakko ja kaupunkisuunnittelun innovaatiot

Työryhmä haluaa edistää monitieteistä vuoropuhelua kestävyysmuutoksen edellyttämistä uudistuksista ja julkishallinnon innovaatiotoiminnasta. Tavoitteena on avata keskustelua julkisen sektorin innovaatioihin liittyvästä kehittämisuskomuksista, toimintakäytännöistä, vallan dynamiikasta, muutoskitkasta ja innovaatiotoiminnan sokeista pisteistä. Toivomme esityksiä eri suunnittelualojen yhteistyöprosessien kehittämisestä eli prosessi-innovaatioista, sekä yhteisen tietopohjan ja työkalujen kehittämisestä eli tuote- tai palveluinnovaatioista.  Esitykset voivat käsitellä myös sisältöteemoja, jotka ovat erityisen kompleksisia ja monialaisesti ratkaistavia, kuten palveluverkkosuunnittelu, hyvinvointi ja alueellisen segregaation torjunta. Teemaa voi lähestyä esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta:

Parlamentaarinen TKI-työryhmä on esittänyt tutkimus- ja kehittämismenojen nostamista neljään prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2030 mennessä. Asian konkretisoimiseksi yliopistokaupungit sekä TEM ovat laatineet innovaatioekosysteemien kehittämiseen keskittyvät ekosysteemisopimukset, joilla Suomesta halutaan luoda maailman toimivin kokeilu- ja innovaatioympäristö. Kuntien ja kaupunkien tulisi toimia suunnannäyttäjinä, välittäjinä ja mahdollistajina innovaatioille. Tämä nostaa esille kysymyksen, positioivatko kunnat itsensä eturintaman innovaattoreiksi ja varhaisiksi omaksujiksi, varhaiseksi enemmistöksi, myöhäiseksi enemmistöksi vai kenties perässä seuraajiksi etsiessään ratkaisuja kohtaamiinsa haasteisiin?

Vaikka innovaatio on luonteeltaan enemmän kuin asteittainen parannus, innovaatioiden edistäminen ei liity vain radikaaleihin uudistuksiin, vaan myös vähittäisiin, askel askeleelta toteutuviin innovaatiokyvykkyyksien kehittämiseen. Innovaatiotoiminta on itsessään muutoksen muotoilua, jossa toimijat yhteistyössä etsivät ratkaisua johonkin konkreettiseen ongelmaan, mutta innovaatiot aiheuttavat myös ”luovaa tuhoa”. Politiikkatason suunnanmuutokset aiheuttavat ruohonjuuritason toimijoille epäselvyyttä pelisäännöistä (kuten mistä palkitaan ja mistä rangaistaan). Toiseksi rahoitusmekanismit suosivat hankkeiden toisintamista kehitysjatkumoiden ja tuotteistamisen sijaan. Kuinka kaupunkisuunnittelijat ja muut kuntasektorin ruohonjuuritason työntekijät selviävät innovaatiotoiminnan ja byrokraattisten rakenteiden sisäisistä jännitteistä pyrkiessään luomaan tilaa uusille luoville ajattelutapoille ja käsityksille omassa työssään?

Palveluverkkosuunnittelun kehittämisellä tavoitellaan parempaa ennakoitavuutta mm. väestönkehityksen, palvelutarpeen, rakennusten kunnon ja tilakustannusten hallinnalle. Julkisen sektorin paine palveluverkon suunnitteluprosessien sekä palveluiden järjestämisen ja tuottamisen systeemiseen uudistamiseen kumpuaa monesta eri suunnasta, eikä vähiten julkisen talouden kestävyysvajeen ja velkaantumisen realiteeteista. Kuntien, ja myös hyvinvointialueiden, intresseissä on paitsi hallita nykyistä paremmin palvelutuotannon kustannuksien muodostumista, myös ymmärtää ennakoivasti vaikutuksia, jotka käytetyllä rahalla saadaan aikaiseksi. Palveluverkkojen kautta tulisi rakentaa hyvinvointivaltion kestävyyttä, mutta palveluverkkosuunnittelu on kaventunut keinoksi sopeuttaa julkista taloutta. Miten kuntien ja hyvinvointialueiden yhdyspinnat toimivat esimerkiksi palveluverkkosuunnittelussa, ja millaisia työkaluja tarvitaan tukemaan suunnitteluprosessin eri vaiheita, informaatiokäytänteitä ja poikkihallinnollista yhteistyötä?

---

Esitykset

---

---