Peruskoulut kaupungeissa (2/2)

Miten peruskoulut kytkeytyvät kaupungeissa yhteiskunnallisen eriarvoisuuden uusintamiseen tai vähentämiseen? Onko politiikassa tiedolla johtamisen keinoja, jossa kaupunkisuunnittelu, koulutustutkimus ja koulutuspolitiikka yhdistyvät? Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyrkinyt viime vuosina koulusegregaation vähentämiseen tähtääviin hanketoimiin. Koulusegregaatiolla viitataan yleensä koulujen ja koululuokkien oppilaspohjan eriytymiseen. Kunnat ovat perusopetuksen järjestäjinä avainasemassa peruskoulujen tulevaisuudesta, koska ne ylläpitävät valtaosaa alueensa peruskouluista tai tekevät sopimuksen muun ylläpitäjän kanssa. 

Kutsumme ryhmään tutkimuksia, joissa tarkastellaan peruskoulua yhteiskunnllisenainstituutiona sekä kaupunkikoulujen lapsia ja nuoria huono-osaisuuden, hyväosaisuuden, yhteiskuntaluokkien, kaksi- tai monikielisyyden, maahanmuuton tai muiden yhteiskunnallisten erontekojen kautta kaupunkikonteksteissa erilaisin menetelmällisin lähestymistavoin. Työryhmään ovat myös tervetulleilta muiden toimijoiden kuin tutkijoiden peruskouluihin liittyvät tarkastelut kaupunkien ja koulujen eriytymiskehityksestä tai kaikkien lasten osallisuuden vahvistamisesta kouluyhteisöissä. Työryhmän tavoitteena on koota keskusteluun käynnissä olevia tutkimuksia, tutkimussuunnitelmia ja toimintapolitiikkasuunnitelmia, joiden pohjalta voidaan rakentaa mahdollisesti uusia kaupunkikouluihin kytkeytyviä tutkimushankkeita sekä keskustella, minkälaista tutkimustietoa kaupunkien tiedolla johtamiseen tarvitaan.

Puheenjohtajat

Piia Seppänen
professori
Elinikäisen oppimisen ja koulutuksen tutkimuskeskus CELE, Turun yliopisto
piia.seppanen@utu.fi

Satu Koivuhovi
erikoistutkija
Eriarvoisuuden, interventioiden ja uuden hyvinvointiyhteiskunnan tutkimuskeskus ja lippulaiva INVEST, Turun yliopisto
satu.koivuhovi@utu.fi

Faruk Nazeri
projektitutkija
Koulutuksen, arvioinnin ja oppimisen tutkimusryhmä REAL, Tampereen yliopisto
faruk.nazeri@tuni.fi


Esitykset (2/2)

Esitykset osa 1/2 >

Vetovoimainen lähipalvelu vai välttelyn ajuri? Peruskoulujen merkitys sosioekonomisesti hauraiden naapurustojen muuttoliikkeen rakenteistumisessa

Oskar Rönnberg & Venla Bernelius 
Helsingin yliopisto

Sosioekonomisesti huono-osaisempien ja etnisesti moninaisempien asuinalueiden koulut ovat Suomessa viime aikoina nousseet yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön. Keskustelussa huolet ovat keskittyneet etenkin oppimistulosten eriarvoistumiseen, ja tiettyjen koulujen välittely kouluvalinnoissa on herättänyt erityistä huolta mahdollisesti kiihtyvän eritarvoistumisen mekanismina. Koska peruskoulujen välillä ei Suomessa juurikaan ole eroja opetuksen laadun tai muiden institutionaalisten tekijöiden suhteen, koulujen välttely liittyy vahvasti koulujen ja niiden sijaintialueiden sosioekonomiseen asemaan ja maineeseen. Koska keskeinen keino lasten koulun valintaan on asuinpaikan ja naapuruston valinta, tiettyihin kouluihin hakeutuminen tai toisten karttelu voi näkyä myös lapsiperheiden muuttopäätöksissä ja vaikuttaa edelleen naapurustojen sosioekonomiseen ja etniseen segregaatioon.

Tutkittua tietoa koulujen merkityksestä perheiden muuttopäätöksille on Suomessa vasta vähän. Rekisteriaineistojen perusteella on pystytty osoittamaan, että korkeammin koulutetut, ns. kantaväestöön kuuluvat lapsiperheet jossakin määrin väistävät muuttopäätöksissään sosioekonomisesti heikompien alueiden kouluja. Suomalaista ja pohjoismaista kaupunkien eriytymiskehitystä ajaakin pääosin eritaustaisten kotitalouksien valikoiva, joitakin alueita kiertävä muuttoliike, ja vain pienissä määrin ”valkoinen pako” huono-osaistuvilta, etnisesti moninaisilta asuinalueilta. Ajankohtaista tietoa siitä, missä määrin kyseisillä alueilla asuva keskiluokka päättää ”paeta” asuinalueeltaan juuri koulun takia ei ole.

Viiteen suomalaiseen kaupunkiin ja viiteen lähiöön kohdistetulla kyselytutkimuksella (N=1 637) tarkastelemme, kuinka vahva merkitys kouluilla on, suhteessa asuinalueen muihin tekijöihin, sosioekonomisesti huono-osaisilta alueilta pois suuntautuviin muuttoihin. Keskeinen havaintomme on, että korkeammin koulutetut lapsitaloudet ovat pohtineet lastensa kouluun liittyviä valintoja selvästi heikommin koulutettuja enemmän, ja huono-osaisempien alueiden koulut näyttäytyvät keskeisenä syynä pohtia aktiivisia kouluvalintoja tai muuttoa pois naapurustosta. Aktiivinen panostaminen koulujen toimintaedellytyksiin ja maineen kohentamiseen voikin olla keskeinen tekijä paitsi koulutuksellisen mahdollisuuksien tasa-arvon tukemisessa, myös naapurustojen lisääntyvän segregaation ja keskiluokan valikoivan välttelyn ehkäisyssä.


Oppiminen ja hyvinvointi kaupunkikoulujen eriytyneissä oppilasryhmissä Turussa

Mari Siipola, Satu Koivuhovi & Piia Seppänen
Turun yliopisto

Koulujen väliset erot oppimistuloksissa puhuttavat suomalaista peruskoulua koskevissa keskusteluissa. Kansainväliset tutkimukset (Yang Hansen ym., 2014) kuitenkin osoittavat, että oppimistulosten erojen syitä tarkasteltaessa Suomessa koulu ei ole keskeinen selittävä tekijä, vaan oppilasryhmittely: oppilaiden jakaminen luokkiin koulujen sisällä selittää eroista jopa 30 prosenttia. Yksi oppilasryhmien eriytymistä selittävä tekijä näyttää olevan painotetun opetuksen oppilasvalikointi (ks. Pasu, Seppänen & Kosunen 2023), jonka on todettu olevan yhteydessä oppilasryhmien ja koulujen väliseen sosioekonomiseen eriytymiseen (mm. Bernelius, 2011; Seppänen ym., 2015). Painotetun opetuksen luokille valikoidut oppilaat tulevat korkeamman sosioekonomisen taustan perheistä (mm. Kosunen ym., 2020) ja saavat parempia kouluarvosanoja (Berisha & Seppänen, 2017).

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan oppilasryhmittelyn yhteyttä kuudennen ja seitsemännen luokan oppilaiden oppimiseen ja hyvinvointiin Turussa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Onko yleisopetuksen ja painotetun opetuksen luokilla opiskelevien oppilaiden taustoissa, osaamisessa ja hyvinvoinnissa eroja? 2) Kuinka paljon koulu ja oppilasryhmittely (koululuokka) selittävät oppilaiden osaamisessa ja hyvinvoinnissa näkyviä eroja? 3) Onko oppilasryhmittely (koululuokan tyyppi) yhteydessä luokan osaamisessa ja hyvinvoinnissa ilmeneviin eroihin?Tutkimusaineistona on Turun kaupunkitutkimusohjelmassa toteutettavassa tutkimushankkeessa ”Peruskoulut oppimisen ja hyvinvoinnin keskuksina Turussa” (2022–2023) kerätty oppilasaineisto Turun kuudennen (n = 951) ja seitsemännen (n = 1115) luokan oppilaista. Tutkimukseen osallistuneet oppilaat tekivät koulussa kysely- ja tehtäväpaketin kahden oppitunnin aikana. Tehtäväpaketit sisälsivät yleisiä päättelytaitoja, matemaattista ajattelua ja lukutaitoa mittaavia kognitiivisia testejä. Tehtävien ohessa kyselyllä kartoitettiin mm. oppilaiden oppimisasenteita sekä käsityksiä omasta hyvinvoinnista. Aineiston analysoinnissa käytetään monitasomallinnusta, jolla pystytään tarkastelemaan erikseen yksilö- ja luokkatason efektejä (Ellonen, 2006). Esityksessä käsitellään tutkimuksen alustavia tuloksia.


Ostari, koulu ja minä: nuoret ja koulujen maineet

Sonja Kosunen & Heidi Huilla
Nuorisotutkimusverkosto & Helsingin yliopisto

Koulujen niitä ympäröivien asuinalueiden maineet ilmenevät suhteessa toisiinsa. Koulun oppilaisiin liittyvät huhut voivat koskea oppilaiden sosioekonomisia ja etnisiä taustoja ja sen oppilaspohjaa koskevia päätelmiä pyritään usein tekemään alueen asukkaiden perusteella, vaikka nämä eivät kyseistä koulua kävisikään. Yhtä lailla huhut oppilaiden käyttäytymisestä, esimerkiksi päihteiden käytöstä tai vapaa-ajan vietosta, liikkuvat puskaradiossa ja liittyvät kiinteästi koulun maineeseen.

Näissä kouluihin liittyvissä kertomuksissa tutkimuskirjallisuudessa korostuu perinteisesti aikuisten näkökulma: julkisesti maineista puhuvat yleensä huoltajat, opettajat ja ulkopuoliset, usein asuinalueesta ylpeät tai huolestuneet aikuiset. Koulujen maineita arvioiva julkisen keskustelun näkökulma on yleensä keskiluokkainen. Mikä on nuorten näkökulma aikuisten näkökulmasta määrittyviin koulujen maineisiin? Tässä esityksessä määrittelemme koulujen maineiden rakentuvan suhteessa niihin merkityksiin, joita alue ja sen koulut saavat nuorten elämässä. Koulun mainetta tulee tarkastella paikallisesti sijaintialueellaan ja suhteessa muihin lähialueiden kouluihin, jotka ovat maantieteellisesti saavutettavalla etäisyydellä.

Kuvaamme tässä esityksessä, miten koulujen maineet vaikuttavat nuorten ajatuksiin asuinalueestaan, koulustaan, itsestään ja kavereistaan. Aineistona hyödynnämme yhdessä yläkoulussa vuosina 2019–2020 tuotettuja oppilaiden etnografisia pari- ja ryhmähaastatteluja (n=22). Kysymme, miten koulujen maineet ja puhe maineista rakentuvat nuorten haastattelupuheessa. Aineisto on analysoitu sisällönanalyyttisesti. Tulokset osoittavat, että mainekeskustelussa niitä, joilla kouluista ja asuinalueista on huhujen sijaan tietoa ja kokemusta, eli alueella asuvia ja koulua käyviä nuoria, ei oikeastaan kuulla. Sen sijaan nuoret joutuvat puheissaan ja toiminnassaan kommentoimaan paitsi ulkopuolisten puhetta koulustaan myös kantamaan mainetaakkaa siitä, mitä asuinalueella yleisesti tapahtuu koulupäivän ulkopuolella. Nuoret voivat myös kyseenalaistaa omia hyviä kokemuksiaan koulustaan, jos ne ovat vahvassa ristiriidassa ulkopuolisten välittämien uskomusten kanssa.


Esitys 4

Etunimi Sukunimi
Organisaatio

Täydentyy…


Selaa kaikkia työryhmiä