Vaihtoehtoagenda vai valtakoneiston jatke: mihin kulttuurisuunnittelua tarvitaan?
Maunu Häyrynen, Turun yliopisto
Kulttuurisuunnittelu (cultural planning) on vakiintunut tarkoittamaan kunnan kaikki toimialat läpäisevää, paikkalähtöistä ja osallistuvaa suunnittelua. Kulttuurisuunnittelun kohteena on paikan kulttuuri ymmärrettynä elämäntapoina eikä pelkkinä kulttuuriobjekteina tai -instituutioina. Kulttuurisuunnittelua tehdään monenlaisista lähtökohdista mutta lähtökohtana on tavallisesti laaja ja osallistuva kulttuurikartoitus (cultural mapping). Tämän pohjalta jatkuu edelleen vuorovaikutteisena paikan strateginen kehittäminen, joka voi koskea kulttuuria mutta myös ympäristöä, hyvinvointipalveluita tai taloudellista toimintaa. Toteutuneissa kulttuuriprosesseissa näitä tavoitteita on saavutettu vaihtelevasti: ne painottuvat usein hallintoon tai sen johonkin sektoriin, laadulliset kartoitustulokset tai yhteiskehittämisellä tuotetut toimenpideohjelmat eivät etene strategiseen päätöksentekoon eivätkä kertaluonteisina läpiviedyt prosessit johda pysyvään toimintatapojen muutokseen.
Kulttuurisuunnittelun hyötyjä ja vaikutuksia, kuten jaettujen kulttuuristen resurssien tunnistusta, yhteisöjen voimaantumista tai paikallisten identiteettien vahvistumista, on myös vaikea todentaa ja mitata hallinnon tarpeisiin. Kulttuurisuunnitteluun, joka on vasta tekemässä tuloaan Suomeen, on ehditty muualla jo paikoin turhautua liian ylhäältä ohjattuna ja haettu vaihtoehtoja yhteisöjen ja taidetoimijoiden omaehtoisesta kulttuurikehittämisestä tai näiden ja julkisten organisaatioiden hybridimäisistä alustoista.
Maunu Häyrynen on Turun yliopiston maisemantutkimuksen professori. Hän on tutkinut ja opettanut aiemmin myös Teknillisen korkeakoulun maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelmassa ja on myös toiminut Suomen Akatemian johdon erityisavustajana. Hänellä on maisemantutkimuksen dosentuuri Helsingin yliopistossa. Hänen tutkimusaiheitaan ovat maisemakuvasto ja kansallinen ideologia, ylirajainen maisema, suojeluosallistuminen, kulttuurisuunnittelu sekä kaupunkipuistojen ja puistopolitiikan historia.