Liito-oravat kaupungissa: invaasiot, eksyneet oravat ja rajatut elinpiirit

Nina V. Nygren, Tampereen yliopisto

 

Luontodirektiivillä tiukasti suojeltujen liito-oravien läsnäolon selvittämisestä on muodostunut viimeisen 15 vuoden aikana yksi tärkeä osa maankäytön suunnittelun selvityksiä sekä metsänhoidon luonnonsuojelua. Ammattimaiset liito-oravakartoittajat tekevät maastokäyntejä ja selvittävät liitooravien elinpiirejä ja lisääntymis- ja levähdyspaikkoja hakkuiden ja maankäytön muutosten suunnittelua varten. Analysoin millaisten inhimillisten ja ei-inhimillisten kehollisten käytäntöjen myötä liito-oravien selvittäminen ja suojelu tapahtuu, miten liito-oravien ympäristön käyttöä tulkitaan ja millaista keho(je)n politiikkaa suojeluun liittyy. Liito-oravan liikkumisen ja ympäristön käytön tavat (puissa eläminen, niiden välillä liitäminen, yöaktiivisuus) eroavat ihmisen ja myös monen ihmiselle tutumman eläimen tavoista ja liito-orava onkin metsässä läsnä useimmiten vain papanoiden välityksellä, näkymättömänä.

 **

Kokemuksia eksoottisen eläimen vierailusta ja esiintulosta: Jättiläiskäärmeen herättämät ajatukset Lahdessa ennen ja nyt

Liisa Seppänen, Turun yliopisto

Vuonna 2012 Lahden torilla suoritetuissa arkeologisissa kaivauksissa paljastui päivänvaloon jättiläiskäärmeen sisältänyt hautaus. Haudasta löytyneiden esineiden perusteella hautaus voitiin ajoittaa 1900-luvun alkupuolelle joko Lahden kauppalan tai varhaisen kaupunkivaiheen aikaan. Tähän aikaan tällaisia käärmeitä ei ole pidetty lemmikkeinä, vaan kysymyksessä on todennäköisesti sirkukseen kuuluneen eksoottisen eläimen vierailu ja esiintyminen, joka tämän yksilön osalta sai uuden yleisön noin sata vuotta myöhemmin. Arkeologisena löytönä Lahden jättiläiskäärme on ainutlaatuinen, ja hautaus löytöineen on saanut aikaan monia tulkintoja ja herättänyt erilaisia ajatuksia.

Esitelmässä kerrotaan jättiläiskäärmeen sisältäneestä hautauksesta Lahden torilla ja siihen sisältyvän arvoituksen jäljityksestä. Sirkuksen saapuminen kaupunkiin elämineen ja esiintyjineen oli värikäs tapahtuma, johon liittyi monenlaisia kokemuksia. Jättiläiskäärmeet, käärmeiden kesyttäjät ja käärmetanssit olivat 1900-luvun alkupuolella olennainen osa sirkusten ohjelmatarjontaa. Millaisia tuntoja tämä noin 2,5 m pitkä jättiläiskäärme mahdollisesti herätti lahtelaisissa ja sirkusyleisössä 1900-luvun alussa? Ja toisaalta, millaista mielenkiintoa sama jättiläiskäärme on saanut osakseen sata vuotta myöhemmin? Miten tämän eksoottisen eläimen herättämät kokemukset eroavat toisistaan ja mikä niitä vuosikymmenienkin jälkeen yhdistää?

**

Koira kaupungissa: legitiimi toimija vai lainsuojaton vierailija?

Pia Bäcklund, Tampereen yliopisto ja Leena Koski, Itä-Suomen yliopisto

Kaikkialla, mutta erityisesti taajamissa ja tiivisti rakennetuilla kaupunkialueilla koirattomat ihmiset kohtaavat koiria ja koiranomistajia monenlaisissa arjen tilanteissa. Minkälaisia nämä kohtaamiset ovat? Mitä koirattomat ihmiset ajattelevat koirista ja koirien omistajista? Koirattomien ihmisten näkemyksiä koirista kaupunkitilassa ei ole juurikaan tutkittu.  Analysoimalla koirattomien ihmisten suhdetta koiriin, voidaan uudella tavalla nähdä myös muita tämänhetkisen kulttuurimme kysymyksiä: Miten ja millaisten asioiden kautta yhteiskunnan ja luonnon välille tehdään eroa? Entä millaisten asioiden ajatellaan kuuluvan inhimillisyyden, millaisten eläimellisyyden piiriin? Miten ihminen yhtäältä yksilönä rakentaa suhdetta eläimiin ja millaisiin asemiin eläimet toisaalta asetetaan suhteessa yhteiskunnalliseen toimintaan?  Puheenvuorossamme esittelemme alustavia tuloksia kyselyaineistosta, jossa 1005 koiratonta ihmistä eri puolilta Suomea vastasi kysymyksiin sekä suomalaisesta koirakulttuurista että henkilökohtaisista kokemuksistaan ja kohtaamisistaan koirien kanssa. Tutkimushanke on osa laajempaa yhteiskunnallista koiratutkimusta (www.koiratutkimusta.net).

**

Moskovan metrokoirat – Eläimet kaupunkitilan haltuunottajina

Heta Lähdesmäki, Turun yliopisto

Vaikka kaupungit ovat ihmisille luotuja tiloja, asuu niissä pysyvästi monia toislajisia eläimiä. Ihmisten lisäksi myös eläinten voi katsoa olevan kaupunkitilassa ”kotonaan”. Esimerkin tällaisesta kaupunkitilan haltuunotosta tarjoavat Moskovan metrokoirat. Moni Moskovan katukoirista yöpyy metroasemilla ja kulkee metrojen kyydissä. Osan metrokoirista uskotaan jopa osaavan käyttää metroa kaupungissa liikkumiseen.

Käytän lähteinäni lehti- ja internet-aineistoja. Tarkastelen esitelmässäni katukoirien tapoja hyödyntää Moskovan metroa sekä sitä, mitä nämä tavat kertovat toislajisten eläinten mahdollisuuksista ottaa kaupunkitilaa haltuun. Kiinnostavaa on myös tarkastella, kuinka ihmiset suhtautuvat katukoirien läsnäoloon julkisessa liikenteessä. Kaupunkitilan haltuunoton liitän metrokoirien aktiiviseen toimijuuteen. Pelkkä läsnäolo metroasemilla ja -vaunuissa kertoo koirien toimijuudesta. Joidenkin koirien oletettu kyky käyttää metroja suunnistamiseen liittyy myös käsityksiimme toislajisten eläinten toimijuudesta.