The Political Economy of Urban Land

Land Relations and Rural Migrants’ Translocal Lives in Xiamen, China

Haoxuan Sa & Jani Vuolteenaho
University of Helsinki

In post-Mao China, multiple land-related reforms have taken place. Among these, vast quantities of farmland have been re-purposed or neglected and urban municipal governments have collected vast premiums through negotiating, bidding and auctioning fixed-term state-owned land use rights. In this study, we investigate how a complex land regime is influencing Chinese rural-to-urban migrants’ life-paths, translocal lives, valuations, and emotional belongings. As the chapter’s analytic lens, we combine the land question with the distinction between the ‘ancestral home’ located in the countryside, the ‘city home’ as rural migrants’ primary working and living environment, and the ‘material home’ of the dwelling and its immediate surroundings. The empirical study is based on 24 in-depth interviews supported by interviews with NGO officers of pro-migrant organisations, and fieldwork conducted in two urban villages of Xiamen, southern China. 

Keywords: land rights, ancestral vs material home, rural-urban migration

Land, Growth Coalitions and Promises of Social Inclusion on the Urban Waterfront

Jani Vuolteenaho
University of Helsinki

Johanna Lilius
Aalto University

Hannu Ruonavaara
University of Turku

Katriina Rosengren
University of Turku

Tommy Lindgren
Aalto University

Juho Kauppi
University of Helsinki

Characteristically, waterfront properties are among a city’s most high-priced land assets, with potential returns on investment by developers, landowners and local governments that could be 40–60% higher than comparable plots of land away from the water. Arguing that land value differentiation (aka land rent) is at the heart of processes that are reshaping today’s cities and their waterfronts, our paper has two intertwining aims. Theoretically, we discuss four ideal types of urban (waterfront) land: the private tenure-and-use of land based on exclusive property rights (e.g. older and newer housing estates locating on the waterfront); financialized land (land assets made strategic investment targets by local governments or growth coalitions); commercial-mixed land (newer transitions aiming at inclusion through combinations of housing, retail and office space, green space, cultural facilities, etc.); and not-for-profit land with public accessibility (urban waterfront commons). Based on this conceptual-analytic lens, and pilot research conducted on a sample of middle-sized Nordic cities, we then compare waterfront (re)developments from the perspectives of land rent,  realized and projected policy priorities (including the promises of social inclusion), and potential bottom-up appropriations and contestations.

Lähestymistapa maapolitiikan ohjauskeinovalikoiman kattavuuden ja toimivuuden arviointiin

Tuulia Puustinen
Aalto-yliopisto, Rakennetun ympäristön laitos

Eero Valtonen
University of Manchester, Department of Planning and Environmental Management

Pauliina Krigsholm & Heidi Falkenbach
Aalto-yliopisto, Rakennetun ympäristön laitos

Maapolitiikalla viitataan julkisten toimijoiden, usein kuntien, maamarkkinoihin kohdistuviin interventioihin. Toimiva ja tehokas maapolitiikka on yksi kestävän kaupunkikehityksen edellytys.  Useimmat maapolitiikan ohjauskeinot pohjautuvat lainsäädäntöön, ja ne voidaan jakaa esimerkiksi pakottaviin ja kannusteperusteisiin keinoihin sekä informaatio-ohjaukseen. Käytännössä kunta valitsee ja käyttää useamman maapoliittisen ohjauskeinon yhdistelmiä saavuttaakseen politiikallensa asettamansa tavoitteet. Näihin valintoihin vaikuttaa oleellisesti politiikan muotoilun ympäristö (policy design environment), jolla tarkoitamme sitä mahdollisuuksien valikoimaa, josta kunta valitsee politiikan toteutuksessa käytettävät ohjauskeinot. Aiempi maapolitiikan tutkimus on keskittynyt lähinnä tiettyjen ohjauskeinojen tai niiden yhdistelmien tutkimiseen. Politiikan muotoilun ympäristön kyky tukea toimivaa ja tehokasta maapolitikan toteutusta on sen sijaan jäänyt vähemmälle huomiolle. 

Tässä tutkimuksessa rakennetaan lähestymistapa, jonka avulla voidaan arvioida politiikan muotoilun ympäristön kattavuutta ja toimivuutta. Lähestymistapa koostuu neljästä kriteeristä, jotka on johdettu kirjallisuudesta. Nämä ovat ohjauskeinotyyppi, tilannekattavuus, kontekstikattavuus, ja konfliktinratkaisukyky. Ohjauskeinotyyppi on relevantti, sillä ohjauskeinot eroavat toisistaan esimerkiksi toimintalogiikaltaan, hyväksyttävyyden perusteiltaan, intervention laajuudeltaan sekä kohderyhmänsä osalta. Tilannekattavuuden osalta arviointi liittyy siihen, miten laajasti ohjauskeinot kattavat erilaiset maan kehittämiseen liittyvät tyypit. Kontekstikattavuudella puolestaan viittaamme siihen, että kattavan maapolitiikan muotoilun ympäristön tulisi huomioida myös erilaiset kontekstit maapolitiikan harjoittamiselle (esimerkiksi kasvavat ja taantuvat kiinteistömarkkinat).  Neljäs kriteeri nivoutuu maapolitiikan kykyyn vastata tai ratkaista eri toimijoiden intresseihin liittyviä ristiriitoja maapoliittisia tavoitteita edistettäessä. Nämä ristiriidat heijastavat myös maapolitiikan hyväksyttävyyteen liittyviä kysymyksiä sekä siinä huomioitavia asioita, kuten hyötyjen ja haittojen jakautumista eri toimijoiden välillä.

Havainnollistamme kehitettyä lähestymistapaa tarkastelemalla kaupunkirakenteen tiivistämisen edistämisessä käytettäviä ohjauskeinoja Suomen tapauksessa. Tutkimuksen aineisto koostuu 30 Suomen väkiluvultaan suurimman kunnan maapolitiikan asiantuntijoiden haastatteluista maapoliittisten ohjauskeinojen käyttöön liittyen.